Kansainvälisyys on tutkijanuran edellytys. Se tarkoittaa paitsi kansainvälisen tason tiedejulkaisujen kirjoittamista, usein myös tutkimusvierailua ulkomaiseen tutkimusyhteisöön. Tutkimusmatkoihin kannustetaan erityisesti uran alkuvaiheessa olevia nuoria tutkijoita. Joissakin yliopistoissa se on kirjattu jopa uralla etenemisen ehdoksi. Yliopistot pystyvät harvoin rahoittamaan näitä reissuja omista budjeteistaan. Käytännössä ulkoinen rahoitus ja säätiöiden myöntämät apurahat mahdollistavat suomalaistutkijoiden kansainvälistyminen.
Olen parhaillani urani viidennellä tutkimusmatkalla Surreyn yliopistossa Britanniassa. Ensimmäinen vuoden mittainen vierailu suuntautui nuorena jatko-opiskelijana Monashin yliopistoon Melbournessa (Australia), toinen väitöksen jälkeen London School of Economicsiin (Britannia), kolmas Stanfordiin (USA) ja neljäs University of New South Walesiin (Australia).
Ensimmäisten matkojeni aikaan sain usein kuulla kommentin, että helppohan sinun on lapsettomana matkustaa. Perhe on vuosien varrella kasvanut, mutta matkat eivät ole loppuneet. On selvää, että viisihenkisen perheen järjestelyt ovat työläämpiä kun kyse ei ole vain omista asioista. Järjesteltävänä ovat myös puolison työt, lasten kouluasiat, lemmikkien hoitokuviot ja lukuisat muut arjen asiat. Joku voisi kysyä, että miksi lähden edelleen tutkimusmatkoille? Toinen kysyy, että mitä siellä tutkimusmatkalla oikein tehdään?
Tutkimusmatkan sisältö muokkautuu tutkijan ja tutkimusalan mukaan. Tällä tutkimusmatkalla työstän Professori Bonnie Buchananin kanssa tutkimushanketta, jossa tutkimme vastuullista sijoittamista yksityissijoittajien keskuudessa. Vaikka työskentely onnistuu etänäkin, on mallin ideointi ja kehittäminen huomattavasti antoisampaa kahvikupin äärellä. Esitän myös yritysten verovastuullisuuteen liittyvää tutkimushankettani Surreyn laskentatoimen ja rahoituksen laitoksen tutkimusseminaarissa. Keskeneräisten tutkimushankkeiden esittäminen, palautteen saaminen ja keskustelut muiden alan tutkijoiden kanssa ovat olennainen osa tutkimusprosessia. Minimoidessani matkustamiseen käyttämääni aikaa ja päästöjä, yhdistin tutkimusmatkaan myös osallistumisen EUROSIF:n ESG dataa käsittelevään konferenssiin Lontoossa. Se onkin oiva paikka verkostoitua tutkijoiden ja finanssisektorin asiantuntijoiden kanssa. Lisäksi vierailin muutaman päivän Oxfordin yliopistossa.
Tutkimuspuolella ajatusten vaihtaminen ja uusien tutkimusprojektien kehittäminen vaatii usein vapaata sosiaalista kanssakäymistä. Kansainvälinen tutkimusyhteistyö ei useinkaan synny työryhmissä tai yliopistojen strategioissa vaan yksittäisten tutkijoiden henkilökohtaisilla suhteilla. Se edellyttää luottamusta tutkimusryhmän jäsenten välillä, ja se puolestaan vaatii aikaa tutustumiseen. Parhaat yhteistyökuvioni ovatkin syntyneet kahvi- ja lounastauoilla. Luontaisetuna ovat syntyneet laajat kansainväliset verkostot.
Erityisesti nuoria tutkijoita pitää kannustaa tutkimusmatkoille. Jos ensimmäinen ulkomaankomennus tulee ajankohtaiseksi vasta uran myöhemmässä vaiheessa ja perhe-elämän vakiinnuttua, kynnys lähtemiselle kasvaa suureksi ja lähtöjärjestelyt tuntuvat raskailta. Oman kokemukseni mukaan matkaa täytyy alkaa suunnittelemaan ja rahoitusta hankkimaan noin vuotta ennen matkaa. Tutkija on hyvin pitkälti itse vastuussa järjestelyjen toimivuudesta. Olenkin patistanut omia jatko-opiskelijoita lähtemään maailmalle, ja nyt koronan jälkimainingeissa puolet heistä on jossain reissussa. Näitä tutkimushankkeita ja -matkoja rahoittavat parhaillaan FINSIF, Business Finland ja Liikesivistysrahasto. Ilman ulkopuolista rahoitusta kasvaminen kansainvälisen tason tutkijaksi ei olisi mahdollista.
Tutkimusmatkoista on paljon hyötyä myös kokeneemmille tutkijoille. Uusien ajatusten kohtaaminen ja erilaisten toimintatapojen havainnointi on avartavaa. Pyrin tutkimusmatkalla aina seuraamaan kohdeyliopiston opetusta vaikkapa osallistumalla kandien luennoille ja poimimaan sieltä hyviä käytäntöjä omaan opetukseeni. Jo viisi vuotta sitten havaitsin, että Sydneyssä yritysten päästölaskentaa opetettiin kolmannen vuosikurssin laskentatoimen kandeille kun meillä Suomessa sitä ei pidetty kauppatieteellisen opetuksen aiheena. Nyt se on jo osa yritysten vuosiraportoinnin opetusta ainakin meillä Hankenilla. Tutkimusmatkoista hyötyy sekä opetus että tutkimus, vaikka tutkimuksellisia ansioita usein korostetaankin. Yliopisto-opetus perustuu tutkittuun tietoon, jota luodaan myös tutkimusmatkoilla. Globaalien kestävyyshaasteiden ratkaiseminen vaatii kansanvälistä yhteistyötä myös tutkimuksen saralla. Oma kiinnostukseni ESG:n mittaamiseen syntyikin tutkimusmatkalla Lontoossa finanssikriisin aikaan: Uuden aiheen vastaanotto ei ollut Suomessa alkuun kovin lämmin, mutta näin reilun vuosikymmenen jälkeen voin todeta, että uuteen aiheeseen hyppääminen kannatti.
Akateemisten ansioiden lisäksi tutkimusmatka on koko perheelle tärkeä elämänjakso. Omien havaintojani perusteella sanoisinkin, että onnistuneen tutkimusvierailun ehdoton edellytys on pitää perhe matkalla tyytyväisenä. Tutkija voi keskittyä varsinaiseen tutkimustyöhön parhaiten, kun myös muut perheenjäsenet kokevat saavansa matkalta jotain – olipa se sitten työkokemusta, opintoja, verkostoja tai kulttuurisia kokemuksia. Matka on myös irtiotto arjesta: iltaisin ja viikonloppuisin ehdimme yhdessä nähdä uutta ympäristöä ja kulttuuria varsin paljon, kun arjen kotityöt, harrastukset ja sosiaaliset kuviot jäävät kotiin. Lapset oppivat paitsi kieltä, myös suvaitsevaisuutta ja erilaisia toimintatapoja. Perheelle aiheutuvista kustannuksista huolimatta matka rikastuttaa koko perheen sosiaalista pääomaa, jonka arvoa ei voi rahassa mitata. Esikoiselleni tämä on jo kolmas matka, ja parhaillaan käymme jo keskustelua seuraavasta määränpäästä. Kokemuksieni perusteella voinkin suositella tutkimusmatkoja kaikille tutkijoille uran vaiheesta riippumatta – ne ovat akateemisen uran kohokohtia.
Hanna Silvola
KTT, Apulaisprofessori
Hanken
