WWF julkisti lokakuun alussa tuoreimman Living Planet -raportin, ja sen viesti on karu. Selkärankaisten villieläinten tilanne on heikentynyt merkittävästi 50 vuodessa. Raportissa tarkasteltujen selkärankaisten villieläinten populaatiot ovat pienentyneet keskimäärin 73 prosenttia. Luontokato ja ilmastonmuutos ajavat meitä kohti keikahduspisteitä, jotka kasvattavat riskiä peruuttamattomille, hyvinvointia uhkaaville muutoksille.
Onneksi kehitys voidaan vielä kääntää.
Kolmen YK-kokouksen syksy on alkanut. Loppuvuonna luvassa ovat niin luontosopimuksen (COP16 Calissa), ilmastosopimuksen (COP29 Bakussa) kuin aavikoitumissopimuksen (COP16 Riadissa) osapuolikokoukset. Vaikka luonto-, ilmasto- ja aavikoitumissopimuksilla on jokaisella erillinen toimialueensa, on enenevässä määrin selvää, että ongelmien taustalla on samat juurisyyt.
Kokouksissa nostetaan huomion kohteeksi yhteisiksi ajureiksi tunnistettuja asioita, joita ovat muun muassa:
- elinympäristöjen tilan heikentyminen
- metsäkato
- kuivuus
- ylikuluttavat kulutuksen ja tuotannon toimintamallit
Rahoitus ja rahavirrat ovat erittäin keskeinen osa ratkaisua. Sijoittajien pitää tunnistaa luonnon ja ilmaston keskinäisriippuvuudet sekä luontokadon ajurit sijoituspäätöksiä tehdessään. Maailman talousfoorumi näkee ilmastoon ja ympäristöön liittyvät riskit keskeisimpinä uhkina maailman taloudelle seuraavan 10 vuoden aikana.
Meidän on muistettava, miten nämä ongelmat linkittyvät toisiinsa. Ilmastonmuutos pahentaa luonnon ahdinkoa ja luonnon hävittäminen lämmittää ilmastoa. Jotta luonnolla olisi tilaa elpyä ja suojelutoimet olisivat kestäviä, on luonnonvarojen kulutus puolitettava globaalisti 2030 mennessä. Yritysten on tällöin kilpailukykynsä säilyttääkseen kyettävä nostamaan tuottamaansa arvonlisää per käytetty luonnonvarayksikkö.
Luontokadon ja ilmastokriisin ratkaisemisen kannalta välttämätön kestävyysmurros edellyttää muutosta yritysten strategioissa ja liiketoimintamalleissa. Tarvitaan toimivan transitiosuunnitelman rakentamista. Ne yritykset ja toimialat, jotka uudistavat toimintaansa, saavat tulevaisuudessa kilpailuetua. Kuluttajat kiinnittävät yhä enemmän huomioita tuotteiden ja palveluiden kestävyyteen. Myös riskien hallinnan näkökulmasta siirtymäsuunnitelma kannattaa. Luonnonkatastrofit vain lisääntyvät, kun luontokato ja ilmastonmuutos etenevät, eikä luonnonvaroja ole loputtomiin tarjolla. Luonnonvarat ovat liian usein myös ihmisten välisten konfliktien juurisyitä.
Rahoittajan vastuulla on vaatia transitiosuunnitelmaa. Mikä saa rahoitusta, se tapahtuu, hyvässä ja pahassa. Elinvoimainen luonto on voimavara ja tulevaisuusvakuutus.
Elina Erkkilä
Suojelujohtaja
050 5224540 (elina.erkkila@wwf.fi).
