EU:n kestävän rahoituksen tiedonantovelvoite (SFDR, Sustainable Finance Disclosure Regulation) on osa EU:n kunnianhimoista strategiaa suunnata rahavirtoja yhä enenemissä määrin vihreisiin sijoituskohteisiin. Vuodenvaihteesta lähtien rahoitusalan toimijat kuten rahastoyhtiöt, pankit ja vakuutusyhtiöt joutuvat kertomaan yksityiskohtaisesti, miten kestävyyteen liittyvät asiat otetaan huomioon tarjottavissa tuotteissa.
Finsif järjesti 2. helmikuuta jäsenilleen tilaisuuden, jossa eri rahoitusalan toimijat kertoivat ensivaikutelmistaan uusien tiedonantovelvoitteiden tiimoilta. Mukana keskustelussa oli Anna Mäkipeska Fivasta, Hugo Gallagher Eurosifistä, Mika Leskinen S-Pankista, Mikko Vainikainen Danske Bankista ja Outi Kalpio LähiTapiolasta. Oli ilahduttavaa nähdä, että aihe kiinnosti kovasti ja parhaimmillaan linjoilla oli 95 kuulijaa.
Yleisellä tasolla useampi puhuja korosti lainsäädännön monimutkaisuutta, haasteita tulkitsemisessa sekä nopeaa muutostahtia lainsäädännön valmistelussa. Nostettiin myös esiin, että onko SFDR enemmän tuotekategorisointi tapa Artikla 9, 8 ja 6-määritelmineen kuin tiedonantovelvoite. Suomenkielisiä käännösversioita kritisoitiin ja että on olemassa riski, että sijoitusalan toimijat puhuvat samoista asioista eri termeillä, kun varsinaista vakiintunutta sanastoa suomenkielisille vastuullisuus-termeille ei ole olemassa.
Fivasta Anna Mäkipeska nosti esiin, että on tärkeää muistaa, että esim. ennakkotiedoissa (RTS Annex 2 ja 3) annetut tiedot ovat ns vähimmäistasoja, joihin tuleva raportointi (Annex 4 ja 5) tulee pohjautua. Suomen markkinoilla sijoitustuotteet ovat 51 % Artikla 8, 44 % Artikla 6 ja 5 % Artikla 9-mukaisesti kategorisoitu. Muissa Euroopan maissa on nähty jonkin verran enemmän Artikla 9 ja 8 tuotteita Eurosifin Hugo Gallagherin mukaan. Gallagher painotti myös, että viime vuoden lopulla nähdyt, usean toimijan Artikla 9- alaskirjaukset Artikla 8-tuotteiksi on merkki siitä, että regulaatio otetaan tosissaan ja että Artikla 9-tuotteiksi lasketaan ainoastaan ne ”keihäänkärki”-tuotteet, joissa vastuullisuus on avaintekijä. Gallagherin mukaan työ SFDR:n ympärillä jatkuu ja hän itse toivoi enemmän selkeyttä ja muutostahdin rauhoittumista, jotta kaikki toimijat rauhassa ehtivät toteuttaa muutokset.
S-pankista Mika Leskinen korosti ”SFDR vastuullisen sijoituksen”-määritelmän puuttumisen haasteita. Lisäksi hän peräänkuulutti raja-arvoja ja muita vertailua helpottavia määritelmiä. Danske Bankin Mikko Vainikainen kyseenalaisti mikä kaiken tämän lisääntyneen raportoinnin tuoma lisäarvo on asiakkaille. Kun tiedot ovat vaikeaselkoisia rahoitusalan ammattilaisille, miten kuluttaja-asiakas voisi niitä ymmärtää. LähiTapiolan Outi Kalpio kiteytti hyvin edellisten puhujien sanomaa ja nosti esiin, onko tässä ollut liian monta kokkia keittämässä soppaa, että sen alkuperäinen tarkoitus on jäänyt taka-alalle. Kalpio näki kiinnostavana, josko nyt julkaistuja uusia indikaattoreita pystytään hyödyntämään portfolioyrityksissä niiden omien liiketoimintamallien ja -strategioiden kehitykseen.
Yhteenvetona lainsäädäntöä pidetään haastavana, vaikeaselkoisena ja liian nopeasti muuttuvana. On vielä liian aikaista sanoa mitä seuraamuksia kaikilla uusilla tiedoilla on sijoitusalalla, loppuasiakkaille ja sijoituskohteena oleviin yrityksiin. Jääkin nähtäväksi auttaako kaikki nyt julkaistut tiedot lisäämään läpinäkyvyyttä kestävän sijoittamisen saralla ja siten ehkäisemään viherpesua.
Anna-Stina Wiklund
Ålandsbanken Rahastoyhtiö Vastuullisten sijoitusten vastaava
Finsif hallituksen jäsen
Sähköposti: Anna-stina.wiklund@alandsbanken.fi
Twitter: @aswiklund
