Finsif tukee vuosittain vastuullisen sijoittamisen tutkimusta stipendein
Finsif jakaa stipendejä vastuullisesta sijoittamisesta kiinnostuneille opiskelijoille ja tutkijoille. Stipendien jaon tarkoituksena on edistää vastuullisen sijoittamisen tutkimustyötä. Stipendejä jaetaan vuosittain enintään 8000 euron summalla. Vuoden 2024 stipendihaku alkaa keväällä. Lisätietoa
EU:n kestävän rahoituksen tiedonantoasetus (SFDR, Sustainable Finance Disclosure Regulation) on osa laajempaa sääntelykokonaisuutta, jonka tavoitteena on lisätä rahoitusmarkkinoiden vastuullisuustoimien läpinäkyvyyttä ja edistää vihreää siirtymää ohjaamalla rahavirtoja kestävämpiin sijoituskohteisiin. Asetuksen soveltaminen alkoi maaliskuussa 2021, ja sitä on täydennetty myöhemmin tarkemmilla säännöksillä. Osana tiedonantovelvoitteita SFDR edellyttää rahoitusmarkkinoiden toimijoita, kuten rahastoyhtiöitä ja pankkeja, luokittelemaan tarjoamansa tuotteet niiden kestävyystavoitteitten mukaan kolmeen eri kategoriaan (artiklat 6, 8 ja 9).
Vaikka uudet tiedonantovelvoitteet tuovatkin kestävinä markkinoiduille sijoitustuotteille kaivattua läpinäkyvyyttä, asetusta on toisaalta myös pidetty tarpeettoman monimutkaisena sekä vaikeaselkoisena. Lisäksi kun regulaation edellyttämä tuotteiden vastuullisuusluokittelu tapahtuu liikkeellelaskijoiden itsensä toimesta, on se yhdessä sääntelyn tulkinnanvaraisuuden kanssa ollut omiaan herättämään huolia mahdollisesta viherpesusta. Havainnot siitä, että riippumattomien tahojen vastuullisuusluokitukset ovat olleet ristiriidassa tiedonantovelvoitteen mukaisten itseluokittelujen kanssa, ovat edelleen antaneet tukea näille huolille.
Maisterintutkielmassani pyrin selvittämään, millainen vaikutus tiedonantoasetuksen ensimmäisen vaiheen (level 1) voimaantulolla on ollut sen soveltamisalaan kuuluvien sijoitusrahastojen vastuullisuustoimintaan sekä sijoittajien käyttäytymiseen. Tarjontapuolella tutkin, miten asetuksen yksi päätavoitteista kannustaa rahastonhoitajia lisäämään vastuullista sijoittamista ohjaamalla pääomia kestävämpiin sijoituskohteisiin on toteutunut vertailemalla riippumattomien vastuullisuusluokitusten kehittymistä asetuksen voimaantulon myötä suhteessa kontrolliryhmään. Kysyntäpuolella tarkastelen miten asetuksen velvoittama rahastojen vastuullisuusluokittelujärjestelmä vaikuttaa sijoittajien markkinakäyttäytymiseen ja pääomien allokaatioon. Lisäksi tutkin erikseen luokituksen päivittämisen vaikutuksia rahastojen vastuullisuuteen ja rahavirtoihin, sekä rahastoja, joiden asetuksen mukainen itseluokittelu on ristiriidassa riippumattoman vastuullisuusluokituksen kanssa.
Muista vastuullisuusmerkinnöistä poiketen tulokseni viittaavat siihen, että vihreämmän luokituksen rahastot houkuttelevat keskimäärin vähemmän sijoittajien pääomia verrattuna rahastoihin, jotka eivät huomioi kestävyystekijöitä sijoitusprosessissaan. Sen sijaan en löydä näyttöä siitä, että asetuksen alaiset rahastot lisäisivät vastuullisuuttaan verrattuna sen vaikutuspiirin ulkopuolella oleviin verrokkirahastoihin, tai että uudelleenluokittelulla olisi vaikutusta rahastojen sijoitusten allokaatioon tai sijoittajien käyttäytymiseen.
Tutkielmani oli ilmestyessään ensimmäisiä tiedonantovelvoitteen vaikutuksia käsitteleviä tutkimuksia ja tietämykseni mukaan ainoa, joka on pyrkinyt selvittämään regulaation uudelleenluokittelun vaikutuksia niin rahastojen itsensä kuin sijoittajienkin toimintaan. Akateemisena pioneerina toimimisen kääntöpuoleksi muodostuivat kuitenkin vertailu- sekä data-aineiston niukkuus, jonka myötä myös tulokseni jäivät vielä verrattain ohuiksi.
Tiedonantoasetuksen mukainen itseluokittelu asettaa erityisiä vastuita rahastonhoitajille etenkin, mikäli luokittelukriteeristö mahdollistaa laajan liikkumavaran luokituksia määritettäessä. Näin ollen onkin tärkeää myös tulevissa tutkimuksissa selvittää, missä määrin rahastojen sijoitustoiminta vastaa sen itselleen antamaa vastuullisuusluokitusta. Lisäksi on oleellista olla perillä vastuullisuusluokitusten vaikutuksista sijoittajakäyttäytymiseen. Mikäli havaitaan, että sijoittajat ohjaavat pääomiaan vastuullisempiin rahastoihin luokitusten perusteella ja samanaikaisesti sijoitusrahastot hyödyntävät löyhiä luokittelukriteerejä, on se merkki regulaattorille puuttua tähän viherpesua indikoivaan toimintaan.
EU:n asetukseen perustuvana luokittelujärjestelmänä SFDR:llä on erityistä kredibiliteettiä, mutta sijoittajia tulee informoida, että viime kädessä luokitusten taustalla ovat sijoitusrahastot itse, joilla on insentiivi kerätä itselleen mahdollisimman suuret pääomavirrat. Asetuksen kriteeristön tulee myös olla sellainen, ettei se mahdollista keinottelua.
Antti Kyttälä
Kauppatieteiden maisteri, Rahoituksen maisteriohjelma, Aalto-yliopisto
The study can be found here.
