Useat institutionaaliset sijoittajat ovat viime aikoina heränneet ilmastonmuutoksen tuomiin riskeihin julkistamalla päätöksiä myydä omistuksiaan fossiilisia polttoaineita valmistavissa tai niitä voimakkaasti käyttävissä yrityksissä. Jotkut ovat ottaneet ilmastoriskeihin laajemmankin näkökulman sisällyttämällä ilmastosuunnitelmaansa muitakin kuin hiiliriskin tuomia uhkia. Suunta on oikea, sillä ilmastoriskit ovat todellisia ja ne tulevat pitkällä aikavälillä vääjäämättä vaikuttamaan yritysten liiketoimintaan; joillakin toimialoilla enemmän kuin toisilla.
Sijoitustoiminnassa voidaan varautua ilmastonmuutoksen aiheuttamiin riskeihin kahdella tapaa. Sektori- ja osakekohtaisten ilmastoriskien tunnistamisen pohjalta salkun riskialtistumista voidaan muuttaa tai suurimmassa riskissä oleviin yhtiöihin voidaan pyrkiä vaikuttamaan. Riskialtistumisen muuttaminen vaatii muutoksia sektoriallokaatiossa tai tiettyjen suurimmassa riskissä olevien yhtiöiden painojen muuttamista salkuissa. Vaikuttaminen taas asettaa oletuksen, että vaikuttamisen ansiosta yhtiö muuttaa toimintaansa ja yhtiökohtainen ilmastoriski muuttuu.
Ilmastoriskien huomioiminen on vähintäänkin haastavaa sijoitustoiminnassa, jossa erilaisille asiakkaille tarjotaan kymmeniä erilaisia salkkuvaihtoehtoja. Saman ilmastostrategian sovittaminen salkkuihin, joilla on erilainen sijoitusstrategia, riskiprofiili ja toimialakoostumus voi osoittautua lähes mahdottomaksi. Haasteita ilmastonmuutoksen aiheuttamiin uhkiin varautumiseen asettaa myös varallisuudenhoitajan luottamukseen perustuva velvollisuus asiakkaan varallisuudesta. Ilmastoriskit eivät välttämättä realisoidu lyhyellä tai vielä keskipitkälläkään aikavälillä, mistä johtuen radikaalit poikkeamat optimiallokaatiosta voivat näkyä salkun tuotossa.
Useat institutionaaliset sijoittajat ovat ilmoittaneet myyneensä omistuksiaan kivihiiltä tuottavissa tai sitä käyttävissä yhtiöissä. Lisäksi eräät instituutiot ovat alkaneet vaatia fossiilisia polttoaineita tuottavilta yhtiöiltä toimintasuunnitelmia YK:n kahden Celsiuksen skenaariossa toimimiseen. Divestointipäätöksiä ja vaikuttamista on perusteltu eettisten näkökulmien rinnalla nimenomaan varautumisella ilmastonmuutoksen aiheuttamaan hiiliriskiin. Nämä toimenpiteet ovat ensimmäisiä askelia hiiliriskin pienentämisessä ja toimien voidaan olettaa kiristyvän jatkossa. On hyvä tiedostaa, että hiiliriskiin varautuminen voi vaatia muutoksia sektoriallokaatioissa tai vähintäänkin tiettyjen hiili-intensiivisimpien yhtiöiden painojen muuttamista salkuissa.
Ilmasto- ja hiiliriskiin varautuminen vaatii ennakkoluulottomuutta ja edelläkävijän rohkeutta. Rohkeus sijoitustoiminnassa yhdistetään usein riskinottoon, vaikka tässä asiassa se on nimenomaan varovaisuutta. Ilmastonmuutos on todellinen, hiiliriski on todellinen ja niiden huomioimatta jättäminen on luottamukseen perustuvan velvollisuuden laiminlyömistä.
Antti Mikkonen toimii vastuullisen sijoittamisen analyytikkona OP Varallisuudenhoidossa. Hän on perehtynyt vastuullisen sijoittamisen teemoihin ja kirjoittanut Pro Gradu -tutkielman hiiliriskin pienentämisen vaikutuksista eri sijoitustyyleissä. OP Varallisuudenhoito on Finsifin jäsen
