Yritysverotusta koskevien säännösten yhtenäistämiseen ja veronkierron estämiseen panostetaan nyt kansainvälisesti erittäin voimakkaasti. Ajoittain voi olla vaikea piirtää rajaa sen välille, mikä on laitonta veronkiertoa ja mikä laillista verosuunnittelua. Jos raja ylittyy, mahdollisten veroseuraamusten lisäksi myös median huomio on taattu. Yritysten itsensä lisäksi myös sijoittajien on tärkeä ymmärtää, millaisia muutoksia kansainvälinen lainsäädäntö tuo pitkällä tähtäimellä.
Kansainvälisiä suuntaviivoja valmistellaan OECD:ssä aggressiivisen verosuunnittelun estämistä koskevassa BEPS-hankkeessa (Base Erosion and Profit Shifting). Hankkeen vieminen maaliin on kuitenkin hidasta, ja sen vuoksi EU:n komissio valmisteli ennätysajassa veronkierron torjuntaa koskevan direktiivin (ns. Anti-Tax Avoidance-direktiivi), josta saavutettiin poliittinen yhteisymmärrys kesäkuussa.
Komission alkuperäisenä tavoitteena oli kitkeä veronkierto tiukin linjauksin direktiivillä. Lopputulos jäi kuitenkin suunniteltua kevyemmäksi, ja direktiiviä onkin kritisoitu kompromissiratkaisuksi. Näkemykseni mukaan kritiikki on kuitenkin ennenaikaista – direktiivin voimaan saattaminen jäsenvaltioissa on vasta alkanut, eikä vielä voi tietää, kuinka tiukaksi vaatimukset eri maissa asettuvat.
Verotustilanteet, joihin direktiivillä puututaan
Myös Suomessa on aloitettu kansalliset toimet direktiivin voimaan saattamiseksi, ja uusi lainsäädäntö on parhaillaan valmisteltavana. Komission direktiivi käsittelee viittä ongelma-aluetta, jotka yleisesti liitetään veronkiertoon:
- Suomen kannalta keskeisenä mielenkiinnon kohteena – erityisesti yritysten rahoituksen näkökulmasta – on direktiivin tarkoitus puuttua korkojen vähennyskelpoisuuteen verosuunnittelun keinona. Suomessa on tällä hetkellä jo voimassa korkojen vähennysoikeuden rajoitussäännökset, mutta ne koskevat muun muassa vain konsernin sisäisiä lainoja. Direktiivin tuoma muutos onkin näin kaksijakoinen:
- Direktiivi laajentaa rajoitukset koskemaan myös 1) konsernin ulkopuolisia lainoja, kuten pankkilainoja, ja 2) tuloverolain mukaan verotettavia yhtiöitä, kuten kiinteistöyhtiöitä.
- Direktiivi sisältää kuitenkin monia huojennuksia korkorajoitusten soveltamiseen, kuten mahdollisuuden vähentää nettokorkomenot kolmeen miljoonaan euroon saakka. Ehdotettu raja on kuusinkertainen Suomen nykyiseen rajaan verrattuna.
- Toinen muutos koskee muun muassa holding-yhtiöiden verotusta. Direktiivi sisältää yleisen väärinkäytöksiä koskevan säännön, jonka perusteella veroviranomainen voisi evätä tietyn veroedun, kuten alemman lähdeverokannan, jos suorituksen saavalla, toisessa valtiossa sijaitsevalla holding-yhtiöllä ei ole riittävää itsenäistä taloudellista toimintaa.
- Ulkomaisia väliyhteisöjä koskeva säännöksen tarkoituksena on estää tilanteita, joissa perustetaan tytäryhtiö tai sivuliike alhaisen verotuksen valtioon, jonne konsernien tulosta ohjataan. Näin esimerkiksi Caymansaarilla sijaitsevan tytäryhtiön tuloja voidaan verottaa sen emoyhtiön tuloina. Suomessa on jo voimassa väliyhteisölaki, joten nähtäväksi jää, millaisia muutoksia direktiivi vaatii.
- Hybridisäännös puuttuu tilanteisiin, joissa yritys voi välttää jäsenvaltioiden säännösten eroavaisuuksia hyödyntämällä veronmaksua. Säännös soveltuu tilanteisiin, joissa yritys vähentää saman kulun kahdessa eri valtiossa tai kulun yhdessä valtiossa ilman, että se on veronalaista toisessa jäsenvaltiossa. Säännöksen seurauksena esimerkiksi monimutkaiset rahastorakenteet saattavat menettää verotehokkuuttaan.
- Maastapoistumisvero (eli ns. exit tax) soveltuu tilanteeseen, jossa verovelvollinen siirtää varoja eri valtioissa sijaitsevien kiinteiden toimipaikkojen välillä tai kiinteän toimipaikan ja pääliikkeen välillä. Verosta seuraa, että esimerkiksi patentin siirtohetken taloudellinen arvo verotetaan sitä siirrettäessä, vaikka mahdollista voittoa ei olisi vielä realisoitu maastapoistumishetkellä.
Valtiontukisääntelyllä nopeampia tuloksia?
Direktiivi on ns. minimisääntelyä, joten jäsenvaltiot voivat panna täytäntöön myös tiukempia säännöksiä. Jäsenvaltioiden tavoitteena on yhtäältä turvata verokertymäänsä ja toisaalta säilyä houkuttelevana kohteena sijoittajille, joten on mielenkiintoista nähdä, miten direktiivi saatetaan eri valtioissa voimaan.
Direktiivin sijaan komission näyttäisikin olevan helpompaa puuttua aggressiiviseen verosuunnitteluun valtiontukisäännösten avulla. Komissio on ottanut käyttöön järeät toimet monikansallisiin yrityksiin kohdistuvissa, kiellettyä valtiontukea koskevissa tapauksissa. Tästä esimerkkinä ovat muun muassa komission Applelle Irlannissa määräämät noin 13 miljardin euron veroseuraamukset. Takaisinperittävät määrät ovat suuria tilanteessa, joissa yritykset ovat noudattaneet kunkin maan verottajan kanssa tehtyä sopimusta tai lainsäädäntöä.
Sanna Linna-Aro
Senior Associate, Castrén & Snellman Attorneys
sanna.linna-aro @ castren.fi
UUSI VERONKIERTODIREKTIIVI LYHYESTI
- Veronkierron torjuntaa koskevasta direktiivistä saavutettiin poliittinen yhteisymmärrys ECOFIN:ssä kesäkuussa.
- Direktiivissä käsitellään viittä yleisesti veronkiertoon liitettyä ongelma-aluetta.
- Jäsenvaltioiden on sovellettava direktiivin edellyttämiä kansallisia lainsäädäntömuutoksia pääsääntöisesti 1.1.2019 alkaen.
- Direktiivi on luonteeltaan niin sanottua minimisääntelyä -> tiukemmat kansalliset veronkierron estämistä koskevat säännökset ovat edelleen mahdollisia.
