Koronakriisin vaikutukset ovat mittavat niin yksittäisten ihmisten arkeen kuin yritysten ja valtion talouteen. Suomen valtio miettii parhaillaan vahvoja tukitoimia talouden elvyttämiseksi. On kuitenkin tärkeää varmistua siitä, että yhtä kriisiä ratkaistaessa ei pahenneta toista. Oikein kohdistetulla elvytyksellä voidaan auttaa yhteiskunta selviämään akuutista tilanteesta niin, ettei samalla tueta ympäristölle haitallisen toiminnan ja ylikulutuksen jatkamista.
Vastuullinen talouselvytys ei tarkoita uuden talouden luomista tyhjästä. Kyse on jälleenrakentamisesta, joka tekee kestävistä ratkaisuista valtavirtaa eikä tue ympäristölle haitallisia vanhoja toimintamalleja.
Meillä on jo työkalut ja tekniikat, joita kestävään koronaelvytykseen vaaditaan. Viimeisten 10 vuoden aikana on saavutettu valtavaa edistystä kehittämällä uutta tekniikkaa ja arvoketjuja, kuten uusiutuvaa energiaa, vähäpäästöistä liikennettä, energiatehokkuutta ja kestävän maatalouden ratkaisuja. 10 vuotta sitten nollapäästöiset ajoneuvot olivat vain prototyyppejä. 10 vuotta sitten kestävän uusiutuvan energian, esimerkiksi tuuli- ja aurinkoenergian, hinnat olivat moninkertaisia nykyiseen verrattuna.
EU:n vihreän kehityksen ohjelmalla ja Suomen hallitusohjelmalla on valtavat mahdollisuudet vaikuttaa uuden vaurausmallin luomiseen. Elinkeinoelämän ja sijoittajien on tuettava poliittisia päätöksentekijöitä pitämään kiinni asetetuista ilmasto- ja ympäristötavoitteista ja ottamaan koronaelvytyksen ohjenuoraksi seuraavat periaatteet:
- 50 prosenttia elvytyksestä suunnataan ympäristön kannalta kestäviin hankkeisiin.
- Rahaa ei myönnetä ympäristöä vahingoittaville toimille.
- Ympäristötavoitteita ei vesitetä eikä ympäristöä koskeviin säännöksiin anneta poikkeuslupia.
Vastuullisten sijoittajien, erityisesti institutionaalisten sijoittajien, on varmistettava, etteivät ne tee sijoituksillaan hallaa kestävyystavoitteille.
Elvytysprojektien rahoitusehtoihin ja kaikkeen sijoittamiseen tulee liittää ehdot, jotka vaativat kohdeyrityksiltä toiminnan mukauttamista Pariisin sopimuksen 1,5 asteen lämpenemisrajaan sekä luontovaikutusten kokonaisvaltaista arviointia ja haittojen minimointia.
Meidän on rakennettava yhteiskuntamme kokonaisvaltaista kestävyyttä. Uudelleenrakentamisen pitää olla linjassa ilmasto- ja luonnon monimuotoisuustavoitteiden kanssa ja ohjata kriisin jälkeistä palautumista ekologisen jälleenrakennuksen tielle. Näin parannamme sekä ihmisten että luonnon hyvinvointia pitkällä aikavälillä.
Liisa Rohweder
Pääsihteeri WWF Suomi
Kauppatieteiden tohtori (Kestävä kehitys)
