Vastuullinen sijoittaminen pähkinänkuoressa

Mitä vastuullinen sijoittaminen tarkoittaa?

Vastuullinen sijoittaminen voidaan määritellä monin tavoin. Yleisesti ottaen vastuullisessa sijoittamisessa tunnustetaan ympäristövastuuseen, sosiaaliseen vastuuseen ja hallintotapaan liittyvien eli ESG-asioiden (Environmental, Social and Governance) tärkeys sijoitustoiminnassa ja pyritään huomioimaan ne päätöksenteossa. YK:n tukemissa vastuullisen sijoittamisen periaatteissa (Principles for Responsible Investment, PRI) vastuullinen sijoittaminen määritellään strategiaksi tai toiminnaksi, jonka avulla ESG-tekijät integroidaan sijoituspäätöksiin ja omistajuuteen.

Vastuullisen sijoittamisen määrittely on sijoittajakohtaista ja lähtee usein sijoittajan tavoitteista ja arvoista: kukin sijoittaja määrittelee vastuullisen sijoittamisen omista lähtökohdistaan ja omat sidosryhmänsä huomioiden. Lisäksi vastuullisuutta on mahdollista soveltaa hieman vaihtelevin painotuksin kaikessa sijoitustoiminnassa ja omaisuusluokissa. Erilaisia toteutustapoja on käsitelty tarkemmin oppaan luvussa ”Vastuullisen sijoittamisen lähestymistavat”.

Vastuullisen sijoittamisen motiivit

Vastuullisen sijoittamisen motiiveja voivat olla esimerkiksi:

• sijoitusten ja arvojen yhdenmukaisuus
• riskienhallinta
• paremman riskikorjatun tuoton tavoittelu
• sääntelyn noudattaminen.

Vastuullisen sijoittamisen lähestymistavat

Koska vastuulliselle sijoittamiselle ei ole yhtä määritelmää, on luontevaa, että myös lähestymistapoja ja työkaluja on monenlaisia. Vastuullisen sijoittamisen lähestymistapoja ovat esimerkiksi

• ESG-integrointi
• teemasijoitukset
• suosiminen / Best-In-Class
• poissulkeminen
• aktiivinen omistajuus ja vaikuttaminen
• vaikuttavuussijoittaminen.

Sopivimmat lähestymistavat riippuvat eri tekijöistä, kuten sijoitusvarallisuudesta ja yleisestä sijoitusstrategiasta, sekä tavoitteista, periaatteista ja käytettävissä olevista resursseista. Esimerkiksi eläkevakuutusyhtiö ja pieni säätiö voivat harjoittaa vastuullista sijoittamista eri tavoin.

Suorat sijoitukset ja räätälöidyt sijoitustoimeksiannot antavat sijoittajalle hyvät mahdollisuudet omiin ESG-ratkaisuihin, kun taas rahastosijoittajan lähtökohta on erilainen. Sijoitusrahastojen hoidossa noudatetaan rahastoyhtiön laatimaa strategiaa, jonka sijoittaja hyväksyy sijoitushetkellä. Tällöin sijoittaja voi käyttää vastuullisen sijoittamisen lähestymistapana esimerkiksi aktiivista vuoropuhelua rahastonhoitajan kanssa. Näin rahastoyhtiöt voivat tarjota ESG-kriteerejä täyttäviä rahastoja tai päivittää olemassa olevien rahastojen vastuullisen sijoittamisen ohjeistuksia.

Vastuullisen sijoittamisen lähestymistavat eivät sulje toisiaan pois, vaan niitä voidaan soveltaa myös rinnakkain ja toisiaan täydentäen. Tarkoitukseen parhaiten sopiva lähestymistapa löytyy eri vaihtoehtoihin perehtymällä ja sisällyttämällä omat kriteerit johdonmukaisesti esimerkiksi sijoitusrahastojen valintaprosessiin.

Vastuullisen sijoittamisen eri lähestymistapojen mahdollisuudet ja haasteet

Suomen vastuullisen sijoittamisen markkinat

Finsifin vuonna 2020 julkaisemaan Suomen vastuullisen sijoittamisen markkinaselvitykseen vastasi yli 60 Finsifin jäsentä. Vastaajista 33 prosenttia oli sijoittajia, 58 prosenttia varainhoitajia ja 9 prosenttia palveluntarjoajia, ja yli 60 prosentilla sijoitusvarallisuus oli vähintään miljardi euroa. Markkinaselvityksen mukaan vastuullinen sijoittaminen on selvässä kasvussa ja vahvistaa asemaansa Suomessa. Trendi on globaali, ja monet finanssialan toimijat pyrkivät profiloitumaan vastuullisina sijoittajina. Markkinaselvityksen tulokset puhuvat puolestaan: yksikään vastaajista ei arvioinut vastuullisen sijoittamisen merkityksen vähenevän omassa toiminnassaan. Finsifin jäsenet kokivat vastuullisen sijoittamisen arvojensa mukaiseksi toiminnaksi sekä tärkeäksi osaksi parempaa riskienhallintaa. Seuraava sitaatti ilmentää erään jäsenen näkemystä:

”Vastuullinen sijoittaminen on ennen kaikkea riskienhallintaa ja tulevaisuudessa yhä enemmän konkreettista vaikuttamista ympäristötekijöihin ja sosiaalisiin oloihin maailmassa.”

EU:ssa on viime vuosina kehitetty kestävään rahoitukseen ja sijoittamiseen liittyvää sääntelyä, joka koskee laajasti Finsifin jäseniä. Sääntelyn keskiössä on kestävän rahoituksen luokitusjärjestelmä eli taksonomia. Markkinaselvityksen mukaan Finsifin jäsenet pitivät kestävän rahoituksen sääntelyä pääosin tärkeänä tai erittäin tärkeänä, ja vastaavasti taksonomia oli 58 prosentin mielestä tärkeä tai erittäin tärkeä. Sääntelyn merkityksen voidaan olettaa kasvavan entisestään: EU:n tiedonantoasetus tuli voimaan maaliskuussa 2021, ja lisää kestävän rahoituksen sääntelyä on tulossa voimaan lähivuosina.

Vastuullisen sijoittamisen lähestymistavat ja haasteet

Vastuullisen sijoittamisen lähestymistapojen eli ESG-integroinnin, poissulkemisen, aktiivisen omistajuuden, kestävän kehityksen teemasijoitusten, suosimisen ja toimialansa parhaat -lähestymistavan sekä vaikuttavuussijoittamisen suosituimmuus Finsifin jäsenistössä on kuvattu alla. ESG-integrointi oli vuonna 2019 Suomessa käytetyin vastuullisen sijoittamisen lähestymistapa, kun taas globaalisti se oli toiseksi suosituin lähestymistapa ja poissulkeminen suosituin. Suomessa poissulkeminen oli toiseksi suosituinta.

Vastuullisen sijoittamisen lähestymistavat Suomessa

Kuitenkin neljäsosa suomalaisista vastaajaorganisaatioista mainitsee tarvitsevansa lisää osaamista ESG-teemoista. Keskeisimmiksi vastuullisen sijoittamisen haasteiksi mainittiin ESG-datan laatu ja määrä sekä yhteismitallisuuden puutteet. Asenteet niin yhteiskunnallisella tasolla kuin organisaatioissa ovat myös yksi vastuullisen sijoittamisen haaste. Osassa vastaajaorganisaatioista vastuullinen sijoittaminen mielletään edelleen osittain hyväntekeväisyydeksi. Muita mainittuja haasteita olivat viherpesu, sääntely ja tuottotaso.

Vastuullisuus osana palkitsemisjärjestelmiä

Toistaiseksi vain edelläkävijät ovat tuoneet vastuullisuuden osaksi johdon ja sijoituspäätöksiä tekevän henkilöstön palkitsemisperiaatteita. Sekä vuoden 2019 että vuoden 2017 markkinaselvityksessä vastuullinen sijoittaminen oli osa johdon tai sijoituspäätöksiä tekevän henkilöstön palkitsemista noin viidesosalla vastaajaorganisaatioista.

Yleinen näkemys on, että vastuullisen sijoittamisen sisällyttäminen palkitsemisperiaatteisiin vahvistaisi ESG-integrointia. Alan parhaiden käytäntöjen mukaan vastuullinen sijoittaminen on jalkautettu osaksi koko sijoitusorganisaatiota ja sijoitusprosesseja. Vastuu ESG-asioista on määritelty selkeästi kaikkien relevanttien toimijoiden, kuten johdon, sijoituspäätöksiä tekevän henkilöstön ja ESG-asiantuntijoiden osalta. Parhaiden käytäntöjen mukaan vastuullinen sijoittaminen on myös sisällytetty asianomaisten henkilöiden palkitsemisjärjestelmiin. EU:n uuden tiedonantoasetuksen mukaisesti monien rahoitus- ja sijoitusalan toimijoiden tulee raportoida palkitsemispolitiikkojensa johdonmukaisuudesta suhteessa kestävyysriskeihin.

Lisäksi YK:n tukemien vastuullisen sijoittamisen periaatteiden (PRI) vuonna 2021 päivitetyn raportointikehikon mukaan palkitsemisperiaatteisiin on kiinnitetty entistä enemmän huomiota. Palkitseminen on uuden päivityksen mukaan yksi raportointikehikon pakollisista ja pisteytettävistä indikaattoreista, mikä kannustaa toimijoita sisällyttämään vastuullisuuden palkitsemisjärjestelmiin.

Vastuullisen sijoitusstrategian tekeminen

Vastuullisuus tulee nähdä tänä päivänä luonnollisena osana toimijan kaikkea liiketoimintaa, ja sen keskeisenä tehtävänä on varmistaa liiketoiminnan jatkuvuus. Oman toiminnan vastuullisuuden ja kestävyyden lisäksi on tärkeää, että vastuullisuus integroidaan systemaattisesti ja käytännönläheisesti myös sijoitustoimintaan – niin prosesseihin kuin tuotteisiin.

Hyvä esivalmistelu tekee vastuullisen sijoittamisen toteutuksesta, tulosten mittaamisesta ja raportoinnista yksinkertaisempaa ja selkeämpää. Valmisteluvaiheessa asetetaan vastuullisen sijoittamisen tavoitteet, päätetään strategiasta ja laaditaan vastuullisen sijoittamisen periaatteet tai politiikka.

Vastuullisen sijoittamisen tavoitteet

Kun lähdetään työstämään ja kehittämään instituutiosijoittajan vastuullista sijoitusstrategiaa, on tärkeää sitouttaa heti alusta keskusteluihin mukaan työntekijöitä laajasti eri puolilta organisaatiota. Myös operatiivisen johdon ja hallituksen jäsenten sitouttaminen on merkityksellistä, jotta vastuullisuus voidaan integroida koko organisaation toimintaan. Yhtä lailla yksityissijoittajan on tärkeää pohtia omia vastuullisuustavoitteitaan itselle sopivia lähestymistapoja ja työkaluja valitessaan.

Toimijan oma tahtotila

Kaiken lähtökohtana on asenne ja tahtotila. Mitä vastuullisuus ja vastuullinen sijoittaminen toimijalle tarkoittaa? Sijoittaako se vastuullisesti ja kestävästi, koska uskoo vastuullisen sijoittamisen parantavan sijoitussalkun tuotto- ja riskiprofiilia erityisesti pitkällä aikavälillä? Tuoko toimintaympäristö painetta vastuullisuuden huomioimiseen?

Sääntelyvelvoitteet ja ohjeistukset sekä sidosryhmien odotukset

On hyvä ymmärtää, mitä vastuullisuuteen liittyvää sääntelyä, velvoitteita ja muuta ohjeistusta toimintaympäristö tuo toimijan prosesseihin, tuotteisiin ja raportointiin. Esimerkkinä mainittakoon kestävän rahoituksen lainsäädäntö, jota on valmisteltu Euroopan unionissa useiden vuosien ajan. Lainsäädännön perimmäisenä tarkoituksena on edistää pääomien ohjautumista entistä kestävämpiin sijoituskohteisiin. Tähän pyritään muun muassa lisäämällä sijoitustuotteiden avoimuutta ja läpinäkyvyyttä kestävyysja vastuullisuusnäkökulmasta ja siten ehkäisemällä sijoitusten viherpesua. EU:n tiedonantoasetus tuli sovellettavaksi pääpiirteissään maaliskuussa 2021. Toimijoiden on jatkossa kerrottava muun muassa omaan toimintaansa ja sijoituskohteisiinsa liittyvistä

kestävyysriskeistä ja siitä, ottaako toimija mahdollisesti huomioon sijoituspäätöksestä johtuvat haitalliset vaikutukset kestävyystekijöihin. Sääntelyssä esille nouseva termi ”kestävyysriski” (sustainability risk) tarkoittaa ympäristöön, sosiaaliseen vastuuteen tai hallintotapaan liittyvää tapahtumaa tai tilannetta, joka voi toteutuessaan aiheuttaa negatiivisen, olennaisen vaikutuksen sijoituksen arvoon. Myös esimerkiksi asiakkaille annettaviin tuotetietoihin, määräaikaiskatsauksiin ja toimijoiden palkitsemispolitiikkoihin on tulossa päivitystarpeita. Lisäksi toimijan on tärkeää huomioida kaikessa toiminnassaan keskeisten sidosryhmiensä vastuullisuutta koskevat odotukset.

Käytännön toteutus

Vastuullisuutta ei tule enää nykyään nähdä erillisenä osana organisaatiosta, vaan se on osa kaikkea sijoittamista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vastuullisuus integroidaan systemaattisesti niin sijoituskohteen valintaan, seurantaan kuin raportointiin kaikissa omaisuusluokissa.

Vastuullisuustyön kehittäminen ja johtaminen

Vastuullisuustyön johtamisen ja sen kehittämisen vastuuttamista organisaatiossa on hyvä miettiä. Kenelle kehitystyö vastuutetaan, ja miten asianosaisia koulutetaan ajankohtaisista vastuullisuusasioista? Tärkeää on kuitenkin, että kaikki sijoituspäätösten kanssa tekemisissä olevat ymmärtävät ja sisäistävät vastuullisen sijoittamisen lähestymistavan sekä ottavat vastuullisuus/kestävyysriskit ja -mahdollisuudet huomioon niin sijoituskohteen valinnassa kuin vaikuttamiskeskusteluissa sijoituskohteiden kanssa. Toimijan hallitukselle on hyvä raportoida kerran vuodessa vastuullisen sijoittamisen toteutumisesta, mahdollisista vastuullisuustapahtumista ja tulevista kehitysaktiviteeteista kaikilla sijoitusalueilla.

Toteuttaminen eri sijoitusalueissa

Ensiaskeleena on miettiä, mitkä ovat keskeiset vastuullisen sijoittamisen lähestymistavat. Tämän jälkeen arvioidaan, kuinka vastuullisuus toteutetaan toimijan eri sijoitusalueilla (esimerkiksi aktiivit / passiivit osakkeet ja korkosijoitukset, vaihtoehtoiset sijoitukset, kuten kiinteistö- ja private equity -sijoitukset). Lisäksi on määriteltävä, mitkä ovat keskeiset vastuullisuusasiat/mittarit, joita sijoituspäätöksiä tekevä henkilö arvioi, kun potentiaalista kohdetta haetaan sijoitussalkkuun, sekä mitä asioita katsotaan, kun arvioidaan vastuullisuuden kehittymistä sijoituskohteissa. Nyrkkisääntönä on, että riippumatta siitä, hakeeko toimija sijoituskohdetta vai rahastoa, aina valintavaiheessa on saatava kokonaisvaltainen ymmärrys vastuullisuuden toteutumisen tasosta sijoituskohteessa toimijan määrittelemien vastuullisuusmittareiden kautta.

Mitä tulee omistajakäytäntöihin ja vaikuttamiseen, on tärkeää, että toimija vaikuttaa sijoituskohteissa aktiivisesti käymällä suoraa dialogia sijoituskohteiden kanssa. Niin sijoitusta valittaessa kuin vaikuttamiskeskusteluissa on hyvä myös arvioida, tarvitaanko oman vastuullisuusanalysoinnin ja vaikuttamistyön tueksi ulkopuolisen palvelutarjoajien analyysipalveluita. Esimerkkeinä ulkopuolisista palveluntarjoajista voidaan mainita ESG-tutkimusyhtiöt, kuten ISS ESG ja Sustainalytics, jotka analysoivat sijoitussalkun sisällön säännöllisesti mahdollisten YK:n Global Compact -periaatteiden vastaisten normirikkomusten osalta. Normirikkomukset koskevat tyypillisesti ympäristöasioita, korruptiota, ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia. Tätä seulontatietoa voidaan käyttää aktiivisesti yritysten kanssa käytävässä vuorovaikutuksessa, ja kaikissa todennettavissa rikkomustilanteissa käynnistetään prosessi, jonka tarkoituksena on selvittää, onko sijoitus edelleen linjassa sijoittajan pitkän aikavälin vastuullisuusperiaatteiden kanssa.

Viimeinen tärkeä kokonaisuus on pohtia vielä vastuullisuusasioiden raportointia. Vastuullisuuden toteutumisesta tulee raportoida säännöllisesti toimijan keskeisille sidosryhmille. Raportoitavien asioiden sisältö vaihtelee omaisuuslajeittain. Raportoinnin tulee yksinkertaisuudessaan antaa ajankohtainen kuva siitä, kuinka vastuullisuus on kehittynyt tarkasteltavana ajankohtana koko toiminnassa ja/tai kyseisessä sijoitustuotteessa, millaisia mahdollisia vastuullisuustapahtumia (negatiiviset ja kysymyksiä herättävät sekä positiiviset) sijoituskohteissa on ollut ja kuinka niihin on reagoitu.

Vastuullisen sijoittamisen edistäminen toimialalle

Osana vastuullisen sijoittamisen strategiapohdintoja on tärkeää miettiä myös, halutaanko vaikuttaa yleisesti vastuullisen sijoittamisen kehittymiseen toimialalla. Haluaako toimija liittyä YK:n tukemien vastuullisen sijoittamisen periaatteiden allekirjoittajaksi, vai toteutetaanko näitä periaatteita osana omaa sijoitustoimintaa? Lisäksi on hyvä pohtia, halutaanko olla mukana eri toimialojen järjestöissä ja hankkeissa edistämässä vastuullista sijoittamista.

Vastuullisen sijoittamisen periaatteet tai politiikka viitekehyksenä

Valmisteluvaiheen tuloksena syntynyt vastuullisen sijoittamisen strategia työstetään vastuullisen sijoittamisen periaatteiksi tai politiikaksi. Ne luovat viitekehyksen toimijan koko sijoitustoiminnalle ja sen prosesseille. Parhaassa tapauksessa periaatteet kattavat toimijan kaikki omaisuusluokat. Mikäli periaatteet koskevat vain osaa sijoitustoiminnasta, tulee tehty rajaus ja sen perustelut kertoa selkeästi. Periaatteiden soveltaminen ja valitut lähestymistavat voivat vaihdella omaisuuslajista ja sijoitustavasta riippuen. Periaatteet antavat myös kokonaisvaltaisen kuvan toimijan keskeisille sidosryhmille vastuullisen sijoittamisen lähestymistavasta. Vastuullisuus ja sen toteuttaminen tulee nähdä jatkuvana kehittämisen prosessina. Myös vastuullisen sijoittamisen periaatteiden/politiikan päivitystarpeita on hyvä arvioida vuosittain.

Vastuullisuusmittarit

Kun toimija lähtee rakentamaan vastuullisuusmittaristoaan, lähtökohtana on miettiä, millaisilla mittareilla saisi mahdollisimman kokonaisvaltaisen kuvan vastuullisuuden toteutumisen tasosta sijoituskohteessa. Mitkä ovat ne olennaiset vastuullisuusriskit ja -mahdollisuudet, jotka toteutuessaan voivat mahdollisesti vaikuttaa sijoituskohteen toimintaan ja taloudelliseen suorituskykyyn? Lisäksi kannattaa pohtia, että rakentaako kaikkia sijoituskohteita koskevan yhtenäisen vastuullisuusmittariston ja ottaako seurantaan mukaan myös toimialakohtaisia mittareita tarpeen mukaan. Toimialakohtaisia vastuullisuusmittareita voi tutkia mm. Sustainability Accounting Standards Boardin (SASB) tarjoamasta viitekehyksestä. SASB:n Materiality Map -dokumentissa on määritelty olennaiset teemat 11 eri toimialalle ja niiden alatoimialoille.

Seuraavassa on kuvattu esimerkkejä vastuullisuusmittareista. Lista ei ole tyhjentävä, mutta antaa tukea vastuullisuusmittariston pohdintaan.

Vastuullisen sijoittamisen järjestöt ja aloitteet

Vastuullisen sijoittamisen käytännön toteutus on seuraava vaihe vastuullisen sijoitusstrategian luomisen jälkeen. Aiemmin kuvatussa sijoitusstrategiassa on valittu sopivat omaisuuslajit, lähestymistavat ja haluttu riskitaso, jotka on syytä implementoida käytäntöön. Työ voi tuntua vaativalta, mutta onneksi sijoittajien avuksi on olemassa toimijoita, aloitteita ja suosituksia, joita voi käyttää apuna.

Jäsenyydet yhdistyksissä ja järjestöissä

Vastuullisuutta, oli sitten kyse yrityksestä tai sijoituksesta, ei ole universaalisti määritelty. Näin ollen sijoittajan voikin olla vaikeaa ymmärtää, mistä vastuullisessa sijoittamisessa on kyse ja miten päästä alkuun. Onneksi erilaisia, toisiaan täydentäviä, mutta eri näkökulmia painottavia, vastuullista sijoittamista edistäviä järjestöjä on kehittynyt useita. Niiden ajatusmaailmaan, menetelmiin ja tutkimukseen tukeutumalla pääsee nopeasti perille keskeisistä vastuulliseen sijoittamiseen liittyvistä seikoista.

Tutustuminen eri yhdistyksiin, niiden näkökulmiin ja menetelmiin auttaa ymmärtämään vastuullisen sijoittamisen monimuotoisuutta ja luomaan pohjaa eri näkökulmien kriittiseen tarkasteluun. Lisäksi se auttaa peilaamaan omia näkemyksiä, tavoitteita ja arvoja sijoitusstrategiaa laadittaessa.

Finsif eli Finland’s Sustainable Investment Forum edistää vastuullista sijoittamista Suomessa tarjoamalla verkostoitumispaikan sekä väylän tiedon hankkimiselle. Finsif järjestää jäsenilleen erilaisia tilaisuuksia ja verkostoitumismahdollisuuksia. Tapahtumissa käsitellään ajankohtaisia teemoja eri omaisuuslajien vastuullisuusnäkökulmista. Vastaavanlaisia toimijoita on myös muissa Pohjoismaissa. Tämän oppaan loppuun on koottu luettelo erilaisista alan toimijoista ja niiden verkkosivustoista.

Hiilineutraalisuushankkeet

Yksi tämän hetken keskeisimmistä vastuullisen sijoittamisen teemoista on pyrkiä tukemaan yhteiskunnan siirtymää kohti hiilineutraalisuutta. Maailman talousfoorumin WEF:n vuosittaisessa pitkän aikavälin riskikartoituksessa ilmastonmuutokseen liittyvät riskit ovat viime vuosina nousseet keskiöön, ja nyt myös yksityinen sektori nähdään tärkeänä muutosvoimana ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä. Toisaalta ilmastonmuutos on pitkälti systeeminen ilmiö, mikä tarkoittaa, ettei sijoittaja voi hyödyntää perinteistä riskinpoistomenetelmää eli hajauttamista sulkeakseen kokonaan pois ilmastonmuutoksen mahdolliset vaikutukset sijoitustensa tuotto-oletuksiin. Näin ollen ilmastoliitännäisten riskien ja mahdollisuuksien sisällyttäminen sijoitusstrategiaan, menetelmiin ja tavoitteisiin voidaankin nähdä sekä riskienhallinnallisena keinona että yhteiskunnallisen tavoitteen tukemisena.

Hiilineutraalius- eli net zero-hankkeita onkin syntynyt useita, ja ne palvelevat eri sidosryhmien lähtökohtia ja tavoitteita. Yritykset voivat itse tavoitella hiilineutraaliutta esimerkiksi asettamalla Science-Based Targets -aloitteen hyväksymät tieteeseen perustuvat ilmastotavoitteet. Sijoittajien näkökulmasta kaksi keskeisintä hanketta ovat Net Zero Asset Owner Alliance sekä Net Zero Asset Managers, joiden jäsenten yhteenlasketut hoidetut varat ovat tätä laadittaessa lähes 38 triljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Molempien aloitteiden tavoitteena on tukea Pariisin ilmastosopimusta eli maapallon keskilämpötilan nousun rajaamista 1,5 asteeseen. Aloitteiden jäsenet ovat sitoutuneet hiilineutralisoimaan kaikki sijoitustuotteensa vuoteen 2050 mennessä, asettavat konkreettisia välitavoitteita ja pyrkivät kollektiivisesti vaikuttamaan niihin sektoreihin ja yrityksiin, jotka ovat vastuussa merkittävimmästä osasta globaaleja hiilidioksidipäästöjä. Näin ollen sitoutuminen net zero-hankkeeseen ohjaa voimakkaasti vastuullisen sijoittamisen sekä ylipäänsä sijoittamisen strategista kehitystä ja operatiivista toteutusta.

On tärkeää huomata, että sijoitussalkun net zero -linjaus ei automaattisesti tarkoita sitä, että salkku sijoitusten kautta vaikuttaisi tavoitteiden mukaisiin päästövähennyksiin reaalimaailmassa. Viime kädessä päästöjen vähennys vaatii toimia niiltä yrityksiltä, joihin on sijoitettu ja jotka päästöjä tuottavat. Siten esimerkiksi tietyn yrityksen tai toimialan poissulkeminen ei suoraan vähennä päästöjä, mutta sillä voi olla ryhmäpainostuksen kautta vaikutusta siihen, miten yhtiöt muuttavat toimintaansa. Toisaalta usein suurimmat päästäjät ovat usein juuri niitä, jotka tarvitsisivat eniten tukea ja pääomaa liiketoimintamalliensa muuttamisessa vähäpäästöisemmiksi. Näin ollen net zero -hankkeissa ei tyypillisesti kannusteta divestoimaan tai poissulkemaan yrityksiä, vaan identifioimaan ne yritykset, jotka osoittavat halukkuutta muuttaa liiketoimintamalliaan vähähiiliseen. Lisäksi hankkeissa kannustetaan tukemaan näitä yrityksiä sekä pyritään vaikuttamaan sellaisiin yrityksiin, joilla ilmastoagendaa ei ole vielä otettu yhdeksi keskeiseksi strategiseksi liiketoiminnan kehityksen painopisteeksi.

Raportointimalleja sijoittajalle

Siinä missä taloudellinen kirjanpito on nykyään erittäin standardoitua ja sitä kautta vertailukelpoista, luotettavaa ja päätöksenteon kannalta hyödyllistä, ei-taloudellisen tiedon (kuten vastuullisuustiedon) kirjanpito on vasta kehittymässä.

Siitä, pitäisikö yrityksille kehittää globaalit standardit sekä ottaa käyttöön pakollinen niiden mukainen raportointi, käydään edelleen aktiivista keskustelua. Vaikka selkeyden, tehokkuuden ja vertailtavuuden vuoksi standardeille olisi suuri tarve, erilaiset näkökulmat ovat toisaalta myös rikkaus.

Kyse on pitkälti siitä, minkä sidosryhmän tarpeita ensisijaisesti halutaan palvella. Taloudelliset intressit edellyttävät vastuullisuusinformaatiota, jolla on todennäköisimmin vaikutusta yrityksen taloudelliseen tai operatiiviseen tulokseen ja sitä kautta yrityksen omistaja-arvon luontiin. Toisessa äärilaidassa voidaan nähdä intressit, joilla pyritään mittaamaan yrityksen vaikutuksia siihen ympäristöön ja yhteiskuntaan, jossa sillä on lupa toimia. Voidaan kuitenkin ajatella, että pitkällä aikavälillä nämä näkökulmat ovat yhteneviä: yrityksen pitkän aikavälin kyky luoda kestävää lisäarvoa riippuu siitä, miten paljon ympäristö- ja yhteiskunnallista pääomaa sillä on käytettävissään.

Kun yritykset ovat alkaneet ottaa vastuullisuus- ja kestävyystekijöitä systemaattisemmin huomioon liiketoiminnan päätöksenteossa, on näiden tekijöiden mittaamisesta ja raportoinnista tullut arkipäivää. Haasteena on kuitenkin raportointistandardien ja -kehikoiden monimutkaisuus ja päällekkäisyys. Samaa asiaa kysytään kymmenin eri tavoin, mikä on yrityksille työlästä. Sijoittajan näkökulmasta lopputulemana eri yritykset raportoivat eri asioita ja eri tavoin, jolloin tietojen vertailu on haastavaa. Alan instituutiot, kuten CDP, CDSB, GRI, IIRC ja SASB, ovat julkaisseet yritysten vastuullisuusraportoinnista yhteisen vision, jonka tarkoitus on kattaa eri sidosryhmien tiedonantotarpeet kokonaisvaltaisesti ja helposti lähestyttävästi.

Osana Euroopan komission kestävän kasvun rahoituksen toimintasuunnitelmaa rahoituspalvelusektoria koskeva kestävän rahoituksen tiedonantoasetus eli SFDR (Sustainable Finance Disclosure Regulation) tuli EU:ssa sovellettavaksi 10.3.2021. Asetus koskee pankki-, vakuutus- ja pääomamarkkinasektorin toi-

mijoita ja velvoittaa ne antamaan yhdenmukaisia ESG-tietoja sijoitustuotteista. Asetuksella pyritään tehostamaan kestävää sijoittamisesta ja estämään viherpesua harmonisoimalla kestäväksi luokiteltavien tuotteiden ominaisuuksien kriteerejä. Tiedonantoasetus on ensimmäinen sijoitustuotteiden tarjoajille suunnattu tiedonantovelvoite, ja ajan mittaan se helpottaa sijoittajia jäsentelemään ja vertailemaan sijoitustuotteiden kestävyysominaisuuksia ja -tavoitteita.

Raportoinnin hyödyt

Vastuullisuusraportointi luo läpinäkyvyyttä, uskottavuutta, toimii osana yrityksen viestintää ja rakentaa brändiä. Raportointi luo perustan myös yhtiön kestävyysriskien hallinnalle ja seurannalle. Raportoinnin tärkeys korostuu vastuullisen sijoittamisen markkinoiden kasvaessa. Sidosryhmät, yhtiön johto ja toiminnot sekä sääntely edellyttävät kasvavissa määrin avoimuutta ja läpinäkyvyyttä sekä sijoitettavien varojen että sijoituksia hallinnoivan yhtiön osalta.

Raporttien sisältö riippuu kohderyhmästä ja raportin käyttötarkoituksesta. Yleisimmin vastuullisen sijoittamisen raportointi koostuu lainsäädännön tai aloitteiden edellyttämistä raporteista, rahastokohtaisista raporteista, vuosiraporteista ja yhtiön sisäiseen käyttöön soveltuvista raporteista.

Tunnetuin ja vakiintunein vastuullisen sijoittamisen raportointia koskeva aloite ovat YK:n tukemat vastuullisen sijoittamisen periaatteet eli PRI (Principles for Responsible Investment).

PRI (Principles for Responsible Investment)

PRI pyrkii auttamaan sijoittajia ymmärtämään ESG-tekijöiden vaikutuksen sijoituksiin ja tukemaan sen kansainvälistä sijoittajien verkostoa näiden tekijöiden sisällyttämisessä sijoituspäätöksiin ja aktiiviseen omistajuuteen. PRI:n allekirjoittajat sitoutuvat raportoimaan vastuullisen sijoittamisen toimistaan vuosittain. Allekirjoittajat saavat vastauksiensa perusteella palautteen arvosanojen muodossa. Raportointikehikko mahdollistaa allekirjoittajille oman toiminnan seuraamisen ja todentamisen, vertailun muihin toimijoihin sekä näkemyksellisyyden oman vastuullisen sijoittamisen kehittämiseen.

Muita raportointikehikoita sijoittajalle

Muita tunnettuja raportointiin liittyviä aloitteita ja kehikoita ovat TCFD (Task Force on Climate-related Financial Disclosures), CDSB (Climate Disclosure Standards Board), GRESB (Global Real Estate Sustainability Benchmark), CDP (Carbon Disclosure Project) ja SASB (Sustainability Accounting Standards Board). Aloitteilla pyritään edistämään vastuullisen sijoittamisen raportointistandardeja, ehkäisemään viherpesua ja tuottamaan vertailukelpoista dataa sijoittajien ja sijoittajien sidosryhmien hyödynnettäväksi. Lainsäädännön puolelta EU:n kestävän rahoituksen sääntelykokonaisuus vaikuttaa kasvavissa määrin raportointivaatimuksiin.

Sijoittajille ja sisäiseen käyttöön soveltuville raporteille ei ole standardoituja raportointikehikoita. Käyttötarkoituksen ja kohderyhmän mukaan raportti voi koostua sekä sisäisestä datasta että ulkopuolisen palveluntarjoajan tuottamasta ESG-datasta. Sisältö voi olla sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista. Olennaisia elementtejä voivat olla esimerkiksi ESG-riskiarvio, yleinen vastuullisuusarvio, hiilijalanjälki, kuvaukset hyödynnetyistä vastuullisen sijoittamisen strategioista ja näiden sovelluksista, sijoittajan itsensä määrittelemien kiistanalaisten toimialojen kattavuus (esimerkiksi tupakka, alkoholi, uhkapelit ja aseteollisuus) ja salkunhoitajan katsaus.

Vastuullisen sijoittamisen markkinoiden kasvaessa tarve objektiiviselle ESG-datalle ja analyysityökaluille on kasvanut. Tunnettuja ESG-datan, -analyysin ja -raportoinnin työkaluja tarjoavia tahoja ovat esimerkiksi MSCI ja Morningstar. Dataa voidaan soveltaa esimerkiksi salkunhoidossa ja muun päätöksenteon tukena. Palveluntarjoajan tuote voi vastata tarpeeseen osittain. Yhtiön ESG-tavoitteiden ja -valmiuksien syventyessä parhaiten tarpeeseen vastaavat ESG-työkalut koostetaan usein eri palveluntarjoajien tuotteista.

Varmennus

Yritysvastuutietojen ulkopuolista arviointia kutsutaan varmennukseksi, ei tilintarkastukseksi. Varmennuksen ensisijaisena tarkoituksena on lisätä yritysvastuuraporttien oikeellisuutta ja luotettavuutta, koska varmennuksen suorittaa puolueeton ulkopuolinen varmentaja. Varmennus ei ole ainakaan toistaiseksi lakisääteinen vaatimus, kuten tilinpäätöstietojen tilintarkastus, vaan se perustuu yhtiön vapaaehtoisuuteen. Varmennuksella pyritään vakuuttamaan sidosryhmät yritysvastuuraportoinnin laadusta ja luotettavuudesta, mutta sillä on paikkansa myös yrityksen sisäisten prosessien ja yritysvastuuraportoinnin kehittäjänä. Yhtiöiden kannalta merkittävä motivaatiotekijä on myös se, että vastuullisuusluokittajat arvioivat yritysvastuuraportin tietojen lisäksi tiedon luotettavuutta ja kiinnittävät huomiota myös varmennukseen. Varmennuksen puuttuminen heikentää vastuullisuusluokitusta.

Yleisimpiä varmennusstandardeja ovat ISAE 3000 ja AA1000 sekä ISAE3410, jota käytetään GHG-päästöjen varmennukseen. Varmennustoimeksiannossa varmentaja varmentaa yritysvastuutietojen vastaavuuden yhtiön valitseman raportointikriteeristön, esimerkiksi GRI:n, vaatimuksiin ja antaa julkisesti allekirjoitetun varmennuslausunnon johtopäätöksistään.

Varmennuksen osalta yhtiöillä on valittavanaan kaksi varmennustasoa: rajoitetun varmuuden antava varmennus (limited review) ja kohtuullisen varmuuden antava varmennus (reasonable review). Rajoitettu varmuus antaa ns. negatiivisen varauman, jolloin varmennuslausuntoon kirjataan, että tietoomme

ei ole tullut mitään, mikä antaisi meille syyn uskoa, ettei yrityksen vastuullisuustietoja olisi kaikilta olennaisilta osiltaan laadittu asianmukaisesti raportointikriteeristön perusteella. Kohtuullinen varmuus antaa ns. positiivisen varauman, jonka mukaan yritysvastuuraportti on kaikilta olennaisilta osiltaan oikein laadittu sovellettavan raportointikriteeristön mukaisesti. Lähes kaikki suomalaiset varmennustoimeksiannot ovat olleet toistaiseksi rajoitetun varmuuden antavia.

Tällä hetkellä Suomessa ei ole lainsäädäntöä varmentamisesta, minkä vuoksi varmennus perustuu yhtiöiden vapaaehtoisuuteen. Käytännössä tästä seuraa, että Suomessa ei ole säädösperustaisia vaatimuksia varmentajan ammattitaidolle tai pätevyydelle. Käytännössä varmennuspalveluita tarjoavat tilintarkastusyhteisöt, konsultit ja laatusertifioijat. Lainsäädännön puuttuessa myöskään varmentajan vaihtamiselle ei ole samanlaista vaatimusta kuin tilintarkastuksessa. Tilintarkastusyhteisöjä sitovat kuitenkin yleiset tilintarkastajan vastuu- ja riippumattomuussäännökset myös varmennustoimeksiannoissa.

EU:n muiden kuin taloudellisten tietojen raportointia koskeva direktiivi (Non-Financial Reporting Directive, NFRD) toi vuonna 2017 yritysvastuuraportoinnin perusteet pakollisiksi suurille yrityksille, ja sen nojalla tilintarkastajan tulee tarkistaa, että raportti on annettu. EU:n ehdottamalla uudella kestävyysraportointidirektiivillä (Corporate Responsibility Reporting Directive, CSRD) on tarkoitus korvata NFRD:n säännökset ja ulottaa lakisääteinen yritysvastuuraportointi koskemaan laajempaa yritysjoukkoa. Uusi direktiivi sisältää myös ehdotuksen pakollisesta yritysvastuutietojen varmennuksesta rajoitetun varmuuden tasolla.

Kansalaisjärjestöjen odotukset sijoittajille

Sijoittajat eivät ole itsenäinen tai irrallinen ryhmä vaan toimivat osana yhteiskuntaa. Sijoittajien toimenpiteet kiinnostavat myös sidosryhmiä, ja näihin toimenpiteisiin sekä valintoihin ja tavoitteiden asettamiseen kohdistetaan erilaisia odotuksia. Tämän osion tarkoituksena on esitellä kansalaisjärjestöjen sijoittajille asettamia odotuksia.

Oppaan laatimisen yhteydessä tiedusteltiin laajasti kotimaisten kansalaisjärjestöjen odotuksia ja näkemyksiä vastuullisesta sijoittamisesta. Tiedusteluihin vastasivat seuraavat järjestöt:

• Amnesty
• CFA Society Finland (CFA)
• Fingo
• Finnwatch
• Global Compact Suomi
• Suomen Tilintarkastajat
• Unicef
• WWF

Ei ole yhtä vastuullisen sijoittamisen määritelmää – mikä on teidän mielestänne vastuullista sijoittamista?

Useiden Finsifin kyselyyn vastanneiden sidosryhmien mukaan vastuullinen sijoittaminen tarkoittaa yleisesti ESG-näkökulmien huomioimista sijoitustoiminnassa. CFA Society Finland ja Suomen Tilintarkastajat katsovat, että vastuullisessa sijoittamisessa perehdytään pitkän aikavälin ilmiöihin ja tuodaan perinteisten taloudellisten mittareiden rinnalle ESG-kriteereitä tarkentamaan käsitystä yrityksen riskeistä ja mahdollisuuksista. Näin sijoitusten tuotto-/riskiprofiilia saadaan parannettua.

CFA: ”Vaikka ESG-näkökohdat eivät ole perinteisiä taloudellisia mittareita, vaikuttavat ne sijoitusten riskiin ja tuottoon toisinaan ratkaisevasti, etenkin pitkällä aikavälillä, siksi on tärkeää sisällyttää olennaiset ESG-tekijät sijoituksiin.”

Fingo huomauttaa, ettei negatiivisten vaikutusten vähentäminen ole riittävää vastuullisessa sijoittamisessa, vaan tarvitaan positiivista kontribuutiota esimerkiksi kestävän kehityksen tavoitteisiin. CFA:n mukaan sidosryhmien huomioiminen on myös osa vastuullista sijoittamista. Finnwatch nostaa esiin kansainvälisten standardien noudattamisen.

Finnwatch: ”Finnwatchissa pidämme vastuullisena sijoittamisena yritysvastuun keskeisten kansainvälisten standardien noudattamista (UNGP, OECD Guidelines). Niiden osalta sijoittamiseen liittyviä käytännön kysymyksiä on käsitelty OECD:n institutionaalisille sijoittajille suunnatussa ohjeessa.”

ESG-teemoista vastauksissa korostuvat ympäristö ja sosiaalinen vastuu, mutta muutama vastaaja mainitsee myös hallintotapaan liittyvät asiat. Ympäristöön liittyvistä teemoista Fingo korostaa ilmastonäkökulmaa. Sosiaalisen vaikutuksen huomioimisesta käytettävät termit vaihtelevat vastaajien kesken. Esimerkiksi Amnesty ja Fingo puhuvat ihmisoikeuksien huomioimisesta, kun taas CFA laajemmin yhteiskunnasta.

Luotettavuus nähdään myös tärkeänä osana vastuullista sijoittamista. Fingo pitää tärkeänä, että vastuullisen sijoittamisen vaikutukset ovat uskottavasti todennettavissa ja raportoitavissa. Suomen Tilintarkastajien mukaan olennaista on varmentaa yhtiöiden vastuullisuusraportit Suomen Tilintarkastajien varmennussuosituksen mukaisesti. WWF näkee vastuullisessa sijoittamisessa haasteena ESG-kriteerien standardoinnin puutteen, joka hankaloittaa vertailua. WWF:n mukaan ESG-kriteerit eivät pohjaudu tieteeseen.

Miten sijoittajan rooli sopii vastuullisuuden edistämiseen?

Suurin osa Finsifin sidosryhmistä näkee, että sijoittajan rooli vastuullisuuden edistämisessä on merkittävä. Erityyppisistä sijoittajista CFA korostaa instituutiosijoittajien vaikutusvaltaa. Useimmat vastaajista ovat sitä mieltä, että hallinnoidessaan suuria rahavirtoja ja toimiessaan aktiivisena omistajana sijoittajalla on valtaa ja mahdollisuuksia ohjata yhtiöiden toimintaa vastuullisempaan suuntaan. Fingo mainitsee, että vastuullisuutta voi edistää myös eri intensiteetillä esimerkiksi toimimalla sijoittaja-aktivistina tai sijoittamalla vastuullisina markkinoituihin tuotteisiin.

Unicef: ”Sijoittajilla on iso vaikutus yrityksiin. Näen heidän olevan yritysten asiakkaiden ohella keskeisessä roolissa yritysten toiminnan ohjaamisessa vastuullisempaan suuntaan.”

Amnesty: ”Kun sijoittajat osoittavat aktiivisesti kiinnostuksensa vastuullisuuskysymyksiin esimerkiksi sijoitusvalintojensa tai vaikka aktiivisen omistajuuden kautta, on sillä yritysten toimintaa ohjaava vaikutus.”

Toisaalta Fingo ja Global Compact toteavat, että myös sidosryhmät voivat vaatia sijoittajaa toimimaan vastuullisesti. Amnestyn mukaan sijoitustoiminnassa tulisi noudattaa huolellisuusvelvoitetta eli ennaltaehkäistä ihmisoikeusloukkauksia ja ympäristöhaittoja sijoitusten koko arvoketjussa.

Suomen Tilintarkastajat ja WWF mainitsevat, ettei sijoittajan tarvitse luopua taloudellisista tavoitteistaan sijoittaakseen vastuullisesti. Suomen Tilintarkastajien mukaan sijoituskohteet tulisi analysoida läpikotaisin, jotta sijoittaja oppisi ymmärtämään ESG-näkökohtiin liittyvät riskit ja mahdollisuudet sekä niiden vaikutukset sijoituskohteisiin. Perinteisiin taloudelli-

34 siin malleihin pitäisi ottaa mukaan ESG-näkökohdat. Sijoittajan tulisi merkittävän roolinsa myötä tehdä yhteistyötä sijoituskohteiden ja päättäjien kanssa. CFA tähdentää, että sijoittajan tulisi vaatia myös laadukkaampaa raportointia, jotta ESG-näkökohdat voidaan huomioida sijoituspäätöksissä paremmin.

Mikä on mielestänne tärkein vastuullisen sijoittamisen teema?

Finsifin kyselyn perusteella vastuullisen sijoittamisen teemojen asettaminen tärkeysjärjestykseen ei ole helppoa eikä välttämättä aina perusteltuakaan. Unicefin mukaan yksittäistä teemaa ei voida valita tärkeimmäksi, ja myös Amnesty pitää vastuullisuutta tärkeänä kokonaisuudessaan. CFA ja Unicef toteavat, että vastuullisen sijoittamisen teemat ovat usein sidoksissa toisiinsa ja niiden eriyttäminen voi olla hankalaa. CFA huomauttaa, että tärkeysjärjestykseen vaikuttavat myös sijoittajakohtaiset tavoitteet. Global Compactin mukaan painopisteet voivat olla erilaisia ja vaihdella myös toimialojen välillä.

Osa vastaajista nostaa kuitenkin nimettyjä teemoja tärkeimpien joukkoon. Fingon mukaan tärkeitä ovat yleisesti kestävän kehityksen tavoitteet sekä ilmastonmuutos, luontokato ja ihmisoikeudet. Unicef näkee tärkeimpinä ilmastoasiat ja ihmisoikeudet, ja WWF:n mielestä luonnon köyhtymisen estäminen on kriittisimpien aiheiden joukossa. CFA nostaa esiin ilmastonmuutoksen taloudellisen merkittävyyden.

WWF: ”YK:n asiantuntijaraportin mukaan luonnon köyhtyminen uhkaa kaikkien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista, sillä hyvinvointimme perustuu luonnolle ja luonnonvarojen kestävälle käytölle.”

CFA: ”Ilmastonmuutos on yksi taloudellisesti vaikuttavimmista tapahtumista ihmiskunnan historiassa. Se vaikuttaa jo nyt talouksiin ja rahoitusmarkkinoihin ja vaikutusten voi odottaa kasvavan lähitulevaisuudessa.”

Suomen Tilintarkastajat lähestyy asiaa hieman toisin ja nostaa tärkeimmäksi teemaksi kehitteillä olevan vastuullisuuskoodin, joka liittyy vastuullisuustiedon varmentamiseen ja julkaisuun. Suomen Tilintarkastajien mukaan vastuullisuuskoodin tarkoituksena on määritellä tarkastusvaliokunnan rooli päätettäessä yhtiöiden ESG-tietojen sisällyttämisestä vastuullisuusraportointiin.

Sidosryhmäkyselyn perusteella vastuullisuusteemojen painotus näyttää vaihtelevan eikä mikään teema nouse yksiselitteisesti muiden edelle. Vastuullisuutta pidetään usein tärkeänä kokonaisuudessaan ja vastaajasta riippuen erilaisia teemoja nostetaan tärkeimmäksi.

Miten mielestänne sijoittajan tehtävä sopii tämän valitsemanne tärkeimmän vastuullisen sijoittamisen teeman edistämiseen?

Vastaajien mukaan sijoittajien tehtävä sopii hyvin monenlaisten vastuullisuusteemojen edistämiseen. Esimerkiksi Unicef toteaa, että vastuullisuus edistää kestävämpää ja tuottavampaa sijoittamista. CFA tähdentää, että sijoittajalla on mahdollisuus osallistua esimerkiksi ilmastonmuutoksen ratkaisemiseen ohjaamalla rahavirtoja vihreään siirtymään ja kestäviin sijoituskohteisiin. Fingo mainitsee, että erityisesti institutionaalisilla sijoittajilla on resursseja perehtyä valitsemansa teeman edistämiseen.

Vastaajien mukaan sijoittajan on opeteltava ymmärtämään vastuullisuusteemojen riskejä ja mahdollisuuksia ja sitä kautta vaikutuksia sijoituskohteisiin. Sijoittajan on muutettava perinteisiä taloudellisia malleja siten, että niissä huomioidaan esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutukset. Suomen Tilintarkastajien mukaan sijoittajille tulisi kertoa avoimemmin ESG-asioiden vaikutuksista yhtiöiden liiketoimintaan, sillä finanssialalla ESG-riskit tunnistetaan taloudellisina riskeinä. Tämän analyysin tueksi sijoittajat tarvitsevat parempaa tietoa ja yhdenmukaisempaa raportointia. Global Compact tuo esiin, että tieto ei kuitenkaan aina ole luotettavaa tai yhteismitallista ja että tarvitaan myös raportointiviitekehyksiä, kuten GRI ja CoP-raportointi, jotka luovat yhteismitallisuutta ja läpinäkyvyyttä tietoon. CFA toteaakin, että sijoittajan on tärkeää tehdä yhteistyötä sijoituskohteiden ja päättäjien kanssa ja vaadittava raportointia parempaan tietoon pohjautuvien sijoituspäätösten tueksi.

Onko teillä erityisiä odotuksia alan erilaisille toimijoille (esimeriksi rahastot, ESG-datan tarjoajat, akateemiset instituutiot, eläkevakuutusyhtiöt, pankit)?

Vastaajien mukaan on alan eri toimijoiden oman edun mukaista tukea juridisesti sitovaa yritysvastuusääntelyä kansallisesti ja kansainvälisesti. Tämä tukee vastuullisten sijoittajien tavoitteita, kun yhtiöiden tulee sääntelyn nojalla noudattaa huolellisuusvelvoitetta ihmisoikeuksien ja ympäristön suojelemiseksi. Vapaaehtoisuuteen perustuva yritysvastuu on riski paitsi ihmisoikeuksille ja ympäristölle, niin myös sijoittajalle. Amnesty tuo esiin, että vastavuoroisesti ihmisoikeuksia ja ympäristöä kunnioittava arvoketju on resilientti ja tarjoaa vakaamman sijoituskohteen.

Fingon mukaan kestävän kehityksen tavoitteet, ilmastonmuutos, luontokato ja ihmisoikeudet saavat jatkossa yhä enemmän painoarvoa. Vastausten mukaan tulisi huomioida sijoittajien ja rahoitusalan toimijoiden kasvanut rooli ja käyttää sitä ohjaamiseen. Myös sijoitusalan toimijat voisivat näyttää esimerkkiä ja edistää samoja vaatimuksia omissa organisaatioissaan sitoutumalla esimerkiksi YK:n tavoitteisiin ja yritysvastuualoitteeseen. Global Compact huomauttaa, että olisi tärkeää innostaa niin yrityksiä kuin kansalaisiakin vastuulliseen toimintaan ja sijoittamiseen.

Esille nostettiin toimiala-, yritys- ja yksilötasolla kuusi tekijää, joiden avulla vastuullisuusnäkökohtien huomioimista voidaan edelleen kehittää: 1) ESG-koulutuksen lisääminen, 2) systeemitason ajattelu sen osalta, miten ESG-tekijät huomioidaan perinteisen sijoitusanalyysin lisäksi, 3) synergiat yhteistyöstä erityisesti vastuullisen omistajuuden osalta, 4) ESG-datan kehittäminen, merkityksellisyys, datan laatu ja luotettavuus, 5) vastuullisuuteen liittyvät innovaatiot ja 6) merkityksellisyyden kulttuuri ja fidusiaariset velvoitteet (fiduciary duty). CFA toteaa, että edellä mainittujen tekijöiden edistäminen edellyttää eri toimijoilta toimenpiteitä oman roolinsa puitteissa.

Onko mielestänne jossain teemassa liikaa fokusta?

Vastaajat eivät nostaneet esiin, että jossakin teemassa olisi liikaa fokusta. Kaikkia vastuullisuuden osa-alueita pidetään tärkeinä. Unicef huomioi, että ilmastoasiat korostuvat luonnollisesti osittain siksi, että niitä on helpompi arvottaa ja mitata kuin esimerkiksi ihmisoikeuksiin tai lasten oikeuksiin liittyviä asioita. Global Compactin mukaan kaikki vastuullisuuden osa-alueet ovat tärkeitä, mutta lisää näkökulmia toivottiin erityisesti mahdollisuuksien ja menestyjien arviointiin riskinäkökulmien korostuessa välillä liikaa.

Global Compact: ”Kaikki vastuullisuuden osa-alueet ovat tärkeitä, mutta sijoittajan näkökulma tulevaisuuden menestystarinoiden ja voittajien arvioinnissa voisi olla vahvempaa. Riskinäkökulmat saattavat korostua välillä liikaa.”

Onko aiheita, joihin sijoittajat eivät kiinnitä riittävästi huomiota?

Luontopääoma ja luontokato nousivat esiin useammassa vastauksessa, ja teemaa korostavat muun muassa Fingo ja WWF. Sijoittajien tulisi kiinnittää huomiota luonnonvarojen käytön kestävyyteen ja edellyttää sijoituskohteilta kattavaa arviointia luontovaikutuksista. Unicef ja CFA nostivat esiin toisaalta sosiaalisiin seikkoihin kohdistuvan huomion lisääntymisen ja toisaalta myös edelleen tarpeen huomioida erityisesti ihmisoikeudet, mukaan lukien lasten oikeudet.

WWF: ”Sijoittajan pitää kytkeä vastuullisuusarviointeihin kiinteämmin tiedeperustainen tavoitetaso ja edellyttää selkeää aikataulutettua polkua yritystoiminnan sopeuttamisesta globaaleihin sitoumuksiin.”

CFA: ”Käynnissä oleva (covid-19) kriisi on lisännyt sosiaalisten tekijöiden taloudellisen merkityksellisyyden ymmärrystä. Samalla sosiaalisten tekijöiden määritelmät eivät historiallisesti pienemmän fokuksen myötä ole kehittyneet samalla tavalla kuin E- ja G-tekijöiden määritelmät.”

Vastauksissa nostettiin myös esiin, että vastuullisuusarvioinnissa sijoittajien tulisi huomioida paremmin sijoituskohteiden käytännön toimet ja aikataulu pelkkien tavoitteiden sijaan. WWF:n mukaan tämä koskee esimerkiksi ilmastotoimenpiteitä. Global Compact odottaa sijoittajien myös valvovan, että sijoituskohteiden hallinnossa on riittävästi vastuullisuusosaamista. Amnesty toivoo sijoittajien kiinnittävän lisähuomiota omiin vastuullisuusprosesseihin, tuloksellisuuteen ja todentamiseen yksittäisten vastuullisuusasioiden raportoinnin ohella. CFA näkee myös tarvetta standardien luomiselle.

Global Compact: ”Sijoittajat voisivat enemmän vaikuttaa siihen, että yrityksen hallinnossa (governance) on vastuullisuusosaamista niin yrityksen johdossa kuin hallituksissa. Olisi tärkeää, että vastuullisuus nähdään yrityksissä läpileikkaavana toimintana, ei vain yhden osaston operaationa.”

Amnesty: ”Yritysten vastuullisuusraportoinnissa tulee kiinnittää huomiota paitsi yksittäisiin raportoituihin vastuullisuustekijöihin, niin myös entistä tarkemmin vastuullisuusprosesseihin ja tuloksellisuuteen: ovatko prosessit riittäviä ja kattavia? Onko vastuullisuuden tuloksellisuus uskottavaa ja todennettavissa?”

Mitä muuta keskeistä haluatte nostaa esiin?

Sijoittajilta odotetaan kunnianhimoisia tavoitteita erityisesti ilmaston ja ihmisoikeuksien osalta. Sijoittajilta toivotaan myös vaikuttamista niin sijoituskohteisiin kuin päättäjiinkin. Kansalaisjärjestöt käyvät mielellään vuoropuhelua sijoittajien kanssa, sillä sen katsotaan hyödyttävän kaikkia. Kansalaisjärjestöt toimivat myös itse vastuullisuusasioiden edistämiseksi. Yksi mielenkiintoinen nosto oli osakesäästötilin merkitys vastuullisessa sijoittamisessa.

Unicef: ”Käymme mielellään keskustelua sijoittajien kanssa ja tuemme sijoittajia lapsen oikeuksien tuomisessa heidän ja yritysten agendalle. Näemme tämän yhteistyönä, jossa kaikki voittavat.”

Amnesty: ”Sijoittajalla on paitsi velvollisuus, niin myös mahdollisuus edistää ihmisoikeuksia ja ympäristöä kunnioittavaa yritystoimintaa omassa sijoitustoiminnassaan. Vastuullisuustoiminnan tavoitteellisuuden tulee olla kunnianhimoista: mihin vuoteen mennessä koko portfoliomme täyttää ihmisoikeus- ja ympäristövelvoitteet?”