Viitisen vuotta sitten olin Helsinki-Vantaan lentokentällä silloisen työnantajani sijoittajasuhdejohtajan kanssa. Olimme matkalla Lontooseen tapaamaan sijoittajia. Tapasimme sattumalta toisen yrityksen tutun toimitusjohtajan ja sijoittajasuhdejohtajan, joilla oli samoja suunnitelmia. Heitä tuntui hämmästyttävän, mitä yritysvastuujohtaja tekee sijoittajatapaamisessa.
Tästä kohtaamisesta ajat ovat muuttuneet: vastuullisuus alkaa olla monen yrityksen johtamisen uusi normaali. Mutta onko se sitä vielä sijoittamisessa?
Vastuullisuus nähdään yhä strategisempana, ei vaan riskien hallinnan vaan myös tuottotavoitteiden näkökulmasta. Sijoittajan ja salkunhaltijan ei enää tarvitse turvautua vain taloudellisiin lukuihin, vaan päätöksenteon tueksi löytyy myös vastuullisuuden mittareita: ESG -tietoja ja -analyysejä. Vastuullinen sijoittaja näkee uutta bisnestä, kiinnostavaa työnantajakuvaa ja yhteistä hyvää yrityksen yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa.
Kun yritysvastuu nosti ensimmäisiä kertoja päätään, juuri näiden mittareiden puuttumiseen homma meinasi tyssätä heti alkumetreillä. Kvartaalikapitalismissa on totuttu numeroihin ja graafeihin. Vakuuttavan yritysjohtajan juhlapuheissa toistuivat sanat: liikevoitto, kustannusjahti ja kilpailukyky. Yritysvastuuta hoitivat ympäristö- ja vastuullisuusasiantuntijat kaukana strategisesta johtamisesta.
Vastuullisuusmittarien lisäksi sijoittajalla on muitakin työkaluja tehdä havaintoja yrityksen vastuullisuudesta. Ilmasto-ohjelmat ja ihmisoikeussitoumukset menettävät merkitystään, jos johdon viestit eivät ole linjassa vastuullisuuslupausten kanssa. Jos toimitusjohtaja ei mainitse tuloskatsauksessaan ympäristötavoitteiden toteutumista tai investointihankkeessa vastuullisuusasioita, sen pitäisi soittaa kelloja. Sijoittajan tai kenenkään muunkaan ei tosin pidä hurmaantua karismaattisen toimitusjohtajan vastuullisuushehkutuksesta, jos itse ESG-tiedot kertovat jotain muuta. Johdon viestintää vastuullisuudesta kannattaa kuunnella herkällä korvalla.
Vastuullista liiketoimintaa on tarkasteltava pitkällä aikavälillä. Lapsityön löytyminen hankintaketjusta tai korruptioskandaali voivat johtaa hätiköityihin poissulkemisiin. Ihmisoikeusasiat ja liiketoiminnan eettisyys voivat olla syvällä joidenkin, kuten kehittyvien maiden toimintakulttuureissa. Vastuullisessa liiketoiminnassa on tarkasteltava juurisyitä ja pureuduttava syvälle toimintamaiden haasteisiin. Muutos näissä maissa tapahtuu vain vastuullisen liiketoiminnan edistämisellä, eikä muutos tapahdu yhdessä yössä.
Voisiko vastuullinen sijoittaminen venyä globaalien vastuullisuushaasteiden, kuten ihmisoikeuskysymysten, ratkaisemiseen?
Terhi Koipijärvi
Viestintäjohtaja
Metsähallitus
