Sen puolesta puhuvat nyt niin vallanpitäjät, tilastot kuin taloustieteilijätkin: World Economic Forum on nostanut vesikriisin yhdeksi vakavimmista globaaleista ongelmista tuleville vuosille ja ennusteet pohjaveden tasosta ja kuivuuden/tulvien todennäköisyydestä maalaavat huolestuttavan kuvan. Veteen liittyvät ilmiöt ovat jo pitkään nähty ilmastonmuutoksen ”hampaina” joiden kautta sen vaikutukset ensimmäisenä purevat. Mutta näin oli oikeastaan jo vuonna 2010 kun silloisen työnantajani kanssa teimme brittilehti The Guardianille analyysin yhteiskunnallisista riskeistä joihin yritysten ja sijoittajien pitäisi ensi tilassa varautua, ja itse nostin silloin esille juuri vesiriskit. Tuolloin kirjoittamani materiaali on vieläkin pitkälti ajantasainen, kun taas esimerkiksi hiilidioksidipäästöjen suhteen on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Vesi on edelleen ilmastonmuutoksen pikkuveli, ja tämän asian pitäisi pikaisesti muuttua.
Vesi on sananmukaisesti elintärkeä ja tarpeellinen kaikille yhteiskunnan ja talouden osa-alueille. Se on suorassa yhteydessä ruuantuotantoon, energiantuotantoon ja turvallisuuteen, minkä myötä vesiongelmat voivat hyvinkin nopeasti aiheuttaa rakenteellisia riskejä paikallisella, alueellisella ja globaalilla tasolla. Veden saatavuus on myös kehityksen ja kasvun edellytys, ja tämä on huomioitu mm. viime vuonna julistetussa YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmassa (Agenda 2030), jonka kuudennen kohdan tavoitteena on varmistaa maailmanlaajuinen puhtaan veden saanti ja sanitaatio kaikille.
Osallistuin viime viikolla vesihuippukokoukseen Budapestissa, jossa ihmiset presidenteistä YK-virkamiehiin ja monikansallisten rahoituslaitosten johtajista kansalaisjärjestöjen edustajiin luotasivat kolmen päivän ajan Sustainable Development Goal 6:n toteutumiseen tarvittavia tekoja ja yhteistyön muotoja. Kokouksen punaiseksi langaksi nousikin nimenomaan kunkin omaan kuplaan keskittymisen lopettaminen. Koordinaatio eri sidosryhmien, maiden ja alojen välillä, eikä vähiten yksityisen sektorin aktiivisempi mukaantulo, on ainoa keino saavuttaa tehokasta ja pysyvää edistystä vesiasioissa.
Rahoituksen löytyminen on yksi avainkysymyksistä, ja tässä sijoittajilla on tietenkin suuri rooli. Green bondien rinnalle toivoisin ja uskoisin kehittyvän lisää blue bondeja, ja yksittäisten sijoituskohteiden tasolla mahdollisuudet ovat lukemattomat. Veden määrään ja laatuun liittyvät ongelmat poikivat koko ajan lisää innovatiivisia ratkaisuja.
Potentiaalisten vesivoittajien löytäminen salkkuihin ei kuitenkaan rajoitu suoriin vesisijoituksiin, vaan sijoittajat voivat vaikutustoiminnan kautta edesauttaa yrityksen kuin yrityksen valmiutta sopeutua vesiriskien tuomiin rajoituksiin ja mahdollisuuksiin. Sektorista riippumatta vesiasioiden merkitys voi olla yrityksille huomattava ja vaikuttaa monissa tapauksissa suoraan liiketoimintaan. Yritysten tulisikin ennakoivasti kartoittaa vesiriskit ja -tarpeet niin omien toimipisteidensä kuin tuotantoketjunsakin osalta, ja arvioida missä määrin (ja millä hinnalla) sen on mahdollistaa jatkaa toimintaansa nykyiseen malliin. Tässä ei pidä unohtaa muita toimijoita; esimerkiksi veden saatavuus ei ole usein omissa käsissä, vaan samalla hydrologisella alueella on yleensä kilpailevaa vedenkäyttöä, ja toisaalta viranomaiset saattavat pienentää yritysten vesikiintiöitä ja/tai nostaa hintoja. Veteen liittyvät paikalliset tarpeet ja jännitteet saattavat osaltaan vaikeuttaa yritystoimintaa (tuoreimpana esimerkkinä Dakota Access Pipeline), kun taas sidosryhmädialogi ei ole koskaan haitaksi. Yrityksen riskien arviointia pitäisi tietenkin seurata pitkän tähtäimen vesistrategian ja toimintaohjelman kehittäminen ja toimeenpano. Kaikesta tästä suosittelen sijoittajia käymään keskustelua omistamiensa yritysten kanssa, ennen kaikkea niiden joilla on maantieteellisen jalanjälkensä tai toimintansa luonteen takia enemmän hävittävää.
Paitsi Budapestin huippukokouksessa, niin myös vuosittaisella Tukholman World Water Week:lla ovat osallistujat sijoitussektorilta perinteisesti olleet harvassa. Jälkimmäiseen olen osallistunut vuodesta 2011 ja vaikka on todella hyödyllistä olla mukana keskusteluissa jotka käsittelevät asiaa niin paljon sijoittajakuplaa laajemmin, niin ottaisin mielelläni seuraa muistakin sektorimme edustajista. Viime vuosina näin onkin vähitellen alkanut ilokseni käydä. Myös GES:n asiakkaat ovat yhä aktiivisemmin osoittaneet kiinnostusta ja ottaneet toimenpiteitä vesiriskien suhteen, ja tänä syksynä aloitimme aiheeseen keskittyvän kolmivuotisen analyysi- ja engagement-projektin. Tähän ovat ei-asiakkaatkin tervetulleita osallistumaan ja kerron mielelläni lisää asiasta kiinnostuneille. Sekä henkilökohtaisesti että ammatillisesti olen todella tyytyväinen että vesiteema on vihdoin Finsifin syyskokouksen erityisfokuksena ja toivon että se innostaa jäsenistöä entisestään viestimään ja toimimaan tämän tärkeän asian tiimoilta.
