Nyt on taas se aika vuodesta, jolloin yhtiökokousrumba pääsee vauhtiin. Riippuen puhujan roolista tuntuu, että kaikilla toimijoilla on valitettavaa. Yhtiöt voivottelevat, kun piensijoittajat kyselevät turhia asioita tai tekevät pienistä asioista liian suuria. Piensijoittajat valittelevat, kun yhtiöt yhdessä suurten omistajien kanssa ovat sumplineet asiat jo etukäteen eikä piensijoittajien mielipiteillä ole mitään merkitystä. Joissain kokouksissa täytyy pysäköintikin hoitaa omasta pussista! Isot sen sijaan marisevat logistiikkaongelmista, kun on kymmenittäin kokouksia, joihin täytyy löytää osallistujat, käydä materiaalit läpi ja kuluttaa istumalihaksia vähintään pari-kolme tuntia per yhtiö. Jälkikäteen (joissain etukäteen) saa vatsanseutua pyöristettyä kakun ja pullan avulla, ja sitten onkin aika siirtyä seuraavaan kokoussaliin.
Onko tilanne oikeasti näin synkkä yhtiökokousten suhteen vai onko yhtiökokousten rooli ja merkitys ymmärretty väärin? Uskaltaisin väittää, että osa johtuu meidän suomalaisten lempiharrastuksesta eli valittamisesta. Tähän syyllistyn itsekin, varsinkin kun käyn läpi kuudettakymmenettä osakeantivaltuutusta ja seitsemättäkymmenettä osinkoehdotusta. Mutta uskallan myös väittää, että yhtiökokouksia kehittämällä meillä olisi mahdollisuus päästä tilanteeseen, josta olisi kaikille osapuolille hyötyä.
Ja kyllä, suomalainen käytäntö, jossa pitäisi olla fyysisesti läsnä, on välillä ”pain in the b…”. Jo muutaman vuoden on yhtiöillä ollut mahdollisuus käyttää nettipohjaista äänestyspalvelua. Siinä sijoittaja rekisteröi oman kantansa netin kautta. Tämä ei estä osallistumasta yhtiökokoukseen myös fyysisesti, mutta rekisteröityminen varmistaa omien osakkeiden äänioikeuden mahdollisessa äänestystilanteessa, jos on vaikka myöhästynyt kokouksesta tai jonkun syyn takia ei pääsekään osallistumaan. Se myös, totta kai, helpottaa niissä tilanteissa, joissa fyysinen osallistuminen olisi ollut hankalaa tai jopa mahdotonta esimerkiksi päällekkäisten kokousten vuoksi. Tänä vuonna suosituimpana yhtiökokouspäivänä taitaapi olla 9 kokousta, jos oikein kalenteriani katselin. Nettiäänestyksen kautta myös ne sijoittajat, joilla ei ole isoa esikuntaa, voivat toimia aktiivisina omistajina ja olla virtuaalisesti läsnä yhtiökokouksissa.
Ja ei, kaikkea ei ole syytä siirtää nettiin. Fyysisellä kokouksella on oma roolinsa ja sen kehittämiseen olisi syytä panostaa, jotta se ei tuntuisi pakkopullalta tai ajan haaskaukselta. Yhtiökokoukset ovat niitä harvoja tilaisuuksia, joissa piensijoittaja voi kohdata toimitusjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan. Kokousten väheksyminen on myös demokratian väheksymistä. Vaikka ison osakepotin omistajan näkemyksellä on suurempi painoarvo kuin muutaman osakkeen omistajalla, saattaa heillä olla yhtiön menestyksen kannalta kriittistä tietoa ja näkemystä. Vai mitä sanotte vuoden 2010 BP:n yhtiökokouksesta, jossa eräs piensijoittaja esitti huolestuneisuutensa merenpohjaan pumpatun betonin lujuudesta – ja tälle kysymykselle muut kokousosallistujat puistelivat päätään. Vain pari päivää kokouksen jälkeen BP:n öljynporauslautta upposi Meksikonlahdella, ja merkittäväksi syyksi onnettomuudelle paljastui nimenomaan betonin liika huokoisuus. Yhtiökokouskäytäntöjen sujuvuuden osalta voisimme ottaa mallia vaikkapa ruotsalaisilta. Nordealla ja TeliaSoneralla on esimerkiksi useamman vuoden ajan ollut asiakaspalvelupiste yhtiökokouksen yhteydessä. Sen lisäksi molemmat järjestävät kyselytunnin ennen yhtiökokouksen alkua. Näin saadaan suurin osa niistä piensijoittajia mietityttävistä kysymyksistä, jotka eivät siis aiheensa puolesta kuulu yhtiökokoukselle, hoidettua ennen kokousta siististi alta pois. Tämä jos mikä hyödyttää kaikkia läsnäolijoita! Näitä kyselytunteja soisi nähtävän myös täällä meillä.
Näillä keinoilla ei vielä paratiisia yhtiökokouksista rakenneta, mutta tässä voisi olla hyvä alku! Muita keinoja ja kommentteja otetaan mielellään vastaan.
Kokouksessa nähdään!
Anna Hyrske
Anna Hyrske on Ilmarisen vastuullisen sijoittamisen päällikkö. Annalla on reilun vuosikymmenen kokemus kotimaisista yhtiökokouksista.
